Tiedäthän tunteen, kun kahvihammasta kolottaa ja olisi sydämelläkin purettavaa? No musta tuntuu juuri siltä. Tosin kahvit join, mutta ei se elämä siitä oikein kirkastunut. Ennätätkö kahvittelemaan?
Illalla tuli koulun kuoron vapaaehtoiselta meili, että tyttöjen hiukset on päin prinkkalaa. Siis niitä ei ole kammattu ohjeiden mukaan. Meidän kaksi laulajaa ovat Middle Schoolin Honors -kuorossa. Koulu on ihan tavallinen julkisin varoin kustannettu koulu, ei mikään eliittiopinahjo. Kuorossa on reilut 40 jäsentä ja harjoitukset ovat kaksi kertaa viikossa aamulla. Seuraava suuri esiintyminen on koulujenvälisissä laulukilpailuissa, jossa kuoro esittää yhden laulun. Myöhemmin maaliskuussa n. puolet kuorosta lähtee esiintymään Orlandoon Disney Worldiin. Ei se ole ihan niin juhlallista kuin luulisi. Kuorot käyvät tuon tuosta tuomassa lisäväriä DW:n ohjelmaan ja matka kustannetaan ihan itse.
Juniori oli vielä syksyllä aivan innoissaan kuorohommista. Edellisen koulun musiikin opettaja sai lapset todella innostumaan, ohjelma oli selkeä ja osallistumishinta sellainen, että kenenkään laulajan ura ei siihen kaatunut. Nyt on into laantunut. Ei kuulemma enää ensi vuonna.
Alkusyksystä oli infoilta vanhemmille ja väittäisin, että meitä oli reilut sata kiinnostunutta perhettä kuuntelemassa. Minäkin vähän purin hammasta, kun kuulin esiintymisvaatteiden maksavan $100 per laulaja. Musta aika suolainen hinta. Onhan ne tytöt somia pitkissä mekoissa ja pojilla on smokkipaita, smokkihousut ja rusetti. Mulle olisi välttänyt kyllä yhtenäinen t-paita ja vaikka mustat housut.
Joulun alla lapset opiskelivat varmaan reilut kymmenen joululaulua. Ihan vain sitä varten, että on runsaasti ohjelmaa Kuvernöörin virka-asuntoon ja paikallisen naistenklubin tapahtumaan.
Nyt keväällä on harjoittelukertoja ollut neljä ja jo pitäisi osata taas kymmenen laulun repertuaari. Siis sitä Disney Worldin matkaa varten. Meidän mukulat eivät matkalle lähde. Jälleen kerran hinta on suolainen ja toisekseen toinen laulajista lähtee Atlantaan urheilukisoihin. Ja sitten illalla tuli saamarinmoinen ohjeistus tyttöjen hiusten kampaamisesta!
Ymmärrän, että kuoron pitää näyttää yhtenäiseltä. Olemme noudattaneet ohjeita. Pojalla on mustat sukat ja siististi leikatut hiukset kaiken muun lisäksi. Tytöllä on ohjeiden mukainen kaulakoru, ihonväriset sukkahousut, hiukset kiinnitetty oikeaoppisesti ja kaikki muu. Mutta nyt hiusten kiinnittämisessä pitäisi huomioida, että sivulle tulee pieni LAINE! Vapaaehtoisella joka ulkonäköasioita koordinoi sattuu olemaan tytär, jolla on tummat, paksut, kauniisti laineilevat hiukset. Arvatkaas mitä tapahtuu, kun suomalainen ohut, vaalea, kloorin ja uintilakin rasittama hius yritetään taivuttaa laineelle ja sitten sattuu olemaan tuulinen/kostea päivä? Vapaaehtoistujan tyttären hiustyylistä on tullut koko kuoron virallinen tyyli.
On palkattu kampaaja opastamaan tyttöjä. Hyvä juttu tietysti. Ikävä kyllä vain siihen aikaan, kun tyttären pitää olla harkoissa. Ennen isoja kisoja ei voi olla päivääkään harjoituksista pois. Mietiskelen tässä, että olenko mä nyt liian niuho vai onko tämä ihan ok. Mun mielestä olisi tärkeintä, että lapsilla olisi mukavaa laulaessaan, nauttisivat siitä. Että ohjelmisto olisi sen kokoinen, että siitä ei tulisi stressiä. Muutama hyvin harjoiteltu laulu olisi parempi kuin kymmenen ohjelmanumeron esittäminen. Ja mitä pukeutumiseen ja kampauksiin tulee, mulle riittäisi ne muiden koulujen käyttämät t-paidat ja housut.
Harmittaa, kun lapsille mukavaksi ja vähän urheilulle tarkoitetusta vastapainosta on tullut yksi stressin aihe lisää. Harmittaa, kun huomasin että infoillassa alunperin olleista perheistä mukana on ehkä alle puolet. Harmittaa, että porukka näyttää aika homogeeniseltä. Onko Suomessa kuorotoiminta näin vakavaa? Siis lasten kuorojen?
Olisin toki voinut mennä itse vapaaehtoiseksi ja pistää vähän kapuloita rattaisiin. Suurin ongelma taitaa olla, että vapaaehtoiset tulevat varakkaammista perheistä ja puuttuu käsitys siitä, mikä on kohtuullista. Musiikin opetteja taas on hyvin kunnianhimoinen. Tärkeämpää on tehdä paljon ja näkyä "tärkeissä" tapahtumissa kuin tehdä muutama helmi ja esittää niitä vähän vaatimattomammin.
Joten olenko mä nyt ihan hakoteillä? Jos tämä kaikki olisi ollut tiedossa emme olisi kuoroon liittyneet. Riittää, kun lapsilla on yksi vaativa harrastus. Ja laine tyttöjen hiuksiin vasemmalle puolelle, my ass!
Muuten eletään metkoja aikoja. Isommat lapset miettivät valinnaisia High Schooliin. Nyt otan enemmän kuin mielelläni kommentteja teiltä USA:ssa asuvat lukijat, joilla lapset on High Schoolissa. Mä olen vähän ulalla eri tasokurssien (että Science ja Social Studieskin on eri tasoja - ei mene mun jakeluun!) kanssa. Onneksi lapsille on suositeltu Honors -kursseja jo heti kättelyssä. Mutta mitä nyt kannattaa valita? Ainoastaan espanjaa näyttäisi voivan lukea enemmän kuin kaksi kurssia. Lapset ovat suorittaneet jo ykköskurssin Middle Schoolissa, joten se on alta pois. Tarjolla on businesta, teatteria, laulua, taidetta, tietotekniikkaa. Liikunnassa lapset päätyivät jo Lifetime Sports -gategoriaan. Siinä opiskellaan eri lajeja golfista tennikseen ja uintiin saakka. Ehdotin heille kurssia maailman uskonnoista, mutta ehdotus teilattiin 2-0. Ei kuulemma sovi Freshmanin repertuaariin.
Kiitos kun kahvittelit mun kanssa. Marengeissa ei ole kuin 25 kaloria. Mulla meni niitä neljä :)