Edellisestä päivityksestä on tarkalleen kaksi kuukautta. Ei tämä ihan suunniteltua ollut, itsekin hölmistyin kun katsoin päivämäärää. Eilen kaupassa pitelin käsissäni salaattipussia, jonka parasta ennen päiväys oli elokuun 28. Olin ihan ihmeissäni, että säilyvätkö salaatit tosiaan NIIN pitkään. Mun sisäinen laskuri elää heinäkuuta.
Traditionaaliset koulut alkoivat tänä aamuna. Kaksoset lähtivät reput selässä bussille. Ensimmäinen päivä High Schoolissa. Meidän lukiolaiset. Mies sanoi, että mikään ei ole muuttunut sitten vuoden 2005, kun lapset lähtivät Kindergarteniin. Äiti itkee ja lapsilla on reput selässä. Tai on jokin. Nyt ne reppuselkäiset ovat mua pidempiä ja tytön hiuksia harjatessa mun pitää seistä rappusilla. Juniori on käynyt koulua jo seitsemän viikkoa ja parin viikon jälkeen hän jää ensimmäiselle kolmen viikon lomalle. Sitten on jo neljäsäosa lukuvuotta käyty.
Olipahan kuulkaa kyytiä. Siis loppukevät ja kesä. Mies oli lähes kaksi kuukautta tuosta ajasta työmatkoilla. Koulujen loputtua lasten uintiharkat olivat kaksi kertaa päivässä. Herätys ensimmäisiin harjoituksiin klo 4. Kilpailuja joka toinen viikonloppu, kausi huipentui ikäkausimestaruuksiin. Lisäksi treffaamista kavereiden kanssa, yökyläilyä, synttäreitä. Honda sai kyytiä. Välillä olin ajanut hyvän matkaa ennen kuin hoksasin funtsia, että ollaanko menossa oikeaan suuntaan.
Nyt on kahden viikon tauko, kun ei tarvitse kyyditä ketään minnekään. Paitsi lapset kouluun jos sataa. Leimautuisin salamavauhtia huonoksi äidiksi jos lapset vesisateessa tarpoisivat seitsemän minuuttia bussipysäkille. Ja tietysi vesipallotreeneihin ja -peleihin. Mutta niitä ei lasketa. Sitten alkaa taas harrastukset. Honda saa kyytiä.
Suunnittelin vielä jokin aika sitten kovasti Suomen matkaa. Olisin halunnut käydä Tove Janssonin näyttelyssä Ateneumissa, kahvilla aamuisella torilla, kiertää Helsingin katuja ja kauppoja. Katsella Suomen telkkaria ja selailla suomen kielisiä kirjoja antikvariaatin hyllyjen välissä. Saunoa sydämen kyllyydestä ja rouskuttaa ruisleipää. Ihmetellä. Nauttia omasta rauhasta. Mutta mun luonto ei antanut periksi pistää tällaiseen hemmotteluun useampaa tuhatta. Lentolippujen hinnat eivät laskeneet ja alkoi hirvittää asumiskulutkin. Suomi on aika kaukana ja aika kallis. No, ehkä ensi kesänä. Tai sitä seuraavana. Tosin Janssonin näyttelyä ei sitten enää ole. Yle Areenan Jansson aiheiset ohjelmat näkyvät vain Suomessa. Plääh.
Minkälainen kesä sinulla on ollut? Näin, että Suomessa oli ennätys helteet. Ne ovat tulleet vissiin täältä meiltä sinne, sillä tänä kesänä lämpö ei ole noussut yli 40 C asteen kertaakaan.
Mulla on monta blogijuttua plakkarissa. On vain jotenkin ollut niin vaivalloista nousta tänne kolmanteen kerrokseen ja tarttua toimeen. Itse asiassa mun pitäisi saada aikaiseksi sen verran, että alimman kerroksen vierashuone saataisiin kuntoon ja sinne työpiste. Muutostahan tulee kohta vuosi, olisi korkea aika.
Sisäinen leipurini on ollut hissukseen. Ajattelin leipasta illaksi appelsiinikakun ja kehitellä kyytipojaksi nutellavaahdon. Saas nähdä kuinka leipurin käy.