Lujaa menee. Tänäänkin aamutuimaan klo viisi hoputin Hondaa. Ajoin kaksosten kanssa uintikisoihin. Satoi vettä, tie uhkui pimeyttä. Ja kuinka ollakaan juuri se liittymä josta olisi pitänyt kääntyä oli kolarin vuoksi suljettu. Pukkasi melkein kyyneleitä ja hikeä. Verenpaine ainakin nousi. Ei ole kivaa olla viisikaistaisella valtatiellä pilkkopimeässä, vesisateessa, lämmittelyjen alkuun aikaa vartti eikä aavistustakaan mistä ajaa. Onneksi navigaattori tiesi ja ehdimme juuri ja juuri lämppäreihin. Koutsilla oli ollut sama ongelma. Hän myöhästyi.
Tätä mun arki nyt on. Ajan joka iltapäivä kaikkia kolmea harkkoihin. Kahtena iltana carpoolaan kaksoset vajaan tunnin päähän harjoituksiin. Suhaan edes takaisin. Kisoja on ollut melkein joka toinen viikonloppu. Eilen perjantaina vein lapset High Schoolin uintijoukkueen karsintoihin. Sunnuntaisin lapset pelaavat vesipalloa. Suomalaisittain tämä tuntuu älyttömältä. Amerikkalaisittain epäilen toisinaan olevani varsinainen laiskijainen, emmehän käy sunnuntaisin kirkossa.
Tämä kuvapari on kahden viikon takaa. Silloin oli kaksipäiväiset uintikisat. Saimme kaikki kolme lasta samaan aamusessioon. Välillä oli kaksi lasta yhtä aikaa altaassa: tyttö vasemmalla ja poika oikealla. Kausi on vasta aluillaan ja vanhempien uimareiden huippukuntoon on vielä useampi kuukausi. Vasta helmi-maaliskuulla alkaa ennätykset paukkua. Tosin tänään kaksi aikaa parani :)
Välillä mietin, että kuinka paljon tässäkin on järkeä. Eilen jäi Halloweenit juhlimatta, kun oli try outs ja tänään kisapäivä. Funtsin myös ovatko nämä ihan oikeasti mun lapsia. Meidän kolme murkkua on oikeastaan aika hyvällä tuulella ja yhteistyökykyisiä suurimman osan ajasta. Kuuden päivän pulikoinnin jälkeen haluavat vielä sunnuntaisin altaaseen vesipalloa pelaamaan. Iltapäivisin jäävät koulun jälkeen koululle tekemään projekteja ja kaivavat oppikirjat esille mukisematta. Kapinaa odotellessa ristin kädet kyynärpäitä myöten.
Siitä kirkossa käynnistä. Juttelin yhden joukkuetoverin äidin kanssa. Hän kertoi kuinka eivät oikeastaan aviomiehen kanssa toisiaan tapaa. Mies lähtee aamulla klo 4 töihin. Iltaisin hän on nukkumassa, kun muu perhe kotiutuu uintiharrastuksista. Sunnuntaisin muu perhe käy ensin aamukirkossa ja jäävät sen jälkeen seuraavaan jumalanpalvelukseen auttamaan. Siinä menee sunnuntaista valtaosa. Mies katsoo iltapäivällä urheilua telkkarista ja viikko voikin jälleen alkaa. Ateismi on nopeimmin lisääntyvä suuntaus USA:ssa. Miksiköhän.