Lauantai oli jännä päivä. Kaksoset lähtivät miehen kanssa aamutuimaan DMV:lle (devision of motor vehicles) yrittämään ajokortin harjoitteluluvan kirjallisia kokeita läpi. Ja meniväthän ne läpi ja arvasin lopputuloksenkin oikein: tytär 0 virhettä, poika 3 virhettä.
Lapset saivat ajaa kotiin. Lauantaista saakka auton takana on ollut tämä tarra, jonka tarkoitus on varoittaa muita tielläliikkujia uusista kuljettajista.
Tyttären kanssa läksimme käymään kaupassa. Mä en tajunnut etukäteen minkälaista on istua vasta 15-vuotta täyttäneen kyydissä. Mun pitää istua siinä rinnalla kuin tatti ja opastaa & neuvoa. Välillä kyllä piti ottaa kauhukahvasta turvaa. Sovimme, että minä ajan kaupasta kotiin. Sunnuntaina tytär ajoi jo parisenkymmentä kilometriä kaverin luota yökylästä. Ja poika ajoi töihin leikkaamaan entisen naapurin nurmen ja hakemaan siskonsa vesipalloharkoista. Tänään on huristettu uintiharkkoihin ja lapset alkavat ajaa itsensä koululle. Minä yritän olla hiljaa ja pysyä rauhallisena.
Sain kyllä palautettakin. Lapset kehuivat, että äiti on niin tyyni... Tämä pojan ilme kertoo paljon. Kuva on otettu heti harjoitusluvan saamisen jälkeen.
Mun osalta lasten kuskaaminen loppuu huhtikuun 18. päivä 2016. Meillä on nyt vuosi aikaa harjoitella autoilua ja kummankin lapsen pitää ajaa vähintään 60 tuntia. 10 näistä tunneista pitää olla yöajoa, siis ajettu pimeällä. Tiellä he saavat liikkua klo 5-21 välillä. Pitäkää meille peukkuja!
Ystäväni kertoi laskeutumisesta Grand Canyonin pohjalle muulin selässä. Mies räjähti nauramaan, kun sanoin että musta taitaa tuntua vähän samalta lasten kyydissä.
P.S.
Promin valmistelut etenevät. Mä en ihan ymmärtänyt mihin pääni pistin. Kavaljeeri oli tiedustellut tyttären mekon väriä. Mikähän siihenkin soinnutetaan? Ohjelmasta on paljastunut, että prompäivänä on varattu tunti aikaa valokuvaukselle. Sen jälkeen on dinneri. Sitten lapset nuoret hyppäävät limusiiniin ja ajavat juhliin. Tytär saa kyllä nyt tutustua perinteisiin oikein pitkän kaavan mukaan.
Ja mikä tärkeintä, mekko löytyi! Kävimme eilen kaupoilla katsomassa prommekkoja. Valtaosahan oli jo mennyt. Jäljelle jääneet olivat kuin johonkin transvestiittien showhun suunniteltuja. Ihan kamalia. Muistin sitten, että mulla on käyttämötön tummanharmaa Ralph Laurenin kolttu. Tytär kiskaisi sen päälleen ja oli ihan kuin nakutettu. Yksinkertainen, tyylikäs, ihan mukavakin yllä. Katsotaan saisinko mekon mallin yllä kuvatuksi.
