Matkalaukut alkavat olla tyhjiä ja pyykit pestyjä. Meillä oli kyllä tosi vähän matkatavaroita ja vähempikin olisi riittänyt. Viisihenkinen perhe selvisi viikosta yhden ison matkalaukun ja kolmen käsimatkatavarapakaasin kanssa.
Mun piti alunperin matkata Suomeen kaksosten kanssa. Kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaan. Alkoi näyttää siltä, että voisimme lomailla koko perheen voimin. Mies antoi vaihtoehdot Costa Rica tai Jamaica. Valitsin mielestäni pienemmän pahan ja pari päivää myöhemmin mies ilmoitti varanneensa matkat Jamaicalle. Uimakoutsit kävivät kuumina, paras harjoittelukausi meneillään ja lapset lomalla.
Tunnustan, mä en ole rantalomien suurin ystävä. Ensinnäkin palan helposti. Hiekka varpaissa ja lakanoissa ei soita kelloja. Auringon paahteesta tulee surkea olo ja joudun verhoamaan itseni päästä varpaisiin. En jaksa innostua ruokapaikkojen metsästyksestä - siitä loputtomasta vaelluksesta pitkin katuja kun pitäisi löytää kaikille ja lompakolle sopiva murkinapaikka. Ja sitten aurinkorasva ja vesipullojen rahtaaminen.... You get the picture.
Sydän vai joutsenia? Sängyn päälle väkerrettiin joka päivä taideteos.
En lähtenyt matkaan ihan riemumielin. Tunnelmat olivat paremminkin odottavat, uteliaat. Toteutui toinenkin "kauheus": lomapaikka oli all inclusive. Mulla on ennakkoluuloja kaikenlaista all inclusive kohtaan. Sieluni silmin näen pönöttäviä ja punottavia turisteja notkumassa allasbaarin kupeessa.
Näkymä parvekkeelta. Lehvien takana on hiekkaranta.
On kuulkaa ihanaa tulla todistetuksi, että on perinpohjin väärässä kaikkien ennakkoluulojensa kanssa! Olisin tällä kertaa voinut jatkaa lomaa vielä muutaman päivän. Missään en ole tuntenut oloani niin hyväksi ja hemmotelluksi. Loved it! Tytär sanoi kun olimme selvittäneet tulomatkalla Miamin tullin, että äiti, täällä vaan yksi ihminen toivotti welcome home. Jamaicalla kaikki sanoivat saapuessa, että welcome home.
Resortin lobby
Kaikki oli tehty niin helpoksi. Montego Bayn lentokentällä oli vastassa resortin edustaja. Matkatavarat jätettiin odottamaan ja matkustajat pistettiin loungeen. Tarjolla oli virvokkeita. Red Stripe -olutta olisi saanut hanoista ja jokaiseen janoiseen suuhun löytyi kostuketta. Vartin odottelun jälkeen meidät ohjattiin bussille.
Oli se elämys huristaa vasemmalla puolella, kun kamikatseautoilijat kaahasivat vastaan milloin oikealla milloin vasemmalla kaistalla. Pakokaasuja, värikkäitä rakennuksia, kauniita ihmisiä, kiemurtelevaa tietä, merenrantaa, vuoristoa, vuohia. Mä olin jo ihan tunnelmissa.
Resortin lobby
90 minuutin vuoristorata-ajalun jälkeen olimme perillä. Meille ojennettiin kylmät sitruunantuoksuiset pyyheliinat. Mies oli varannut sviitin, jonka varustuksiin kuuluivat consigliere -palvelut. Meidät johdateltiin toiseen lobbyyn, käteen tuotiin shamppislasit ja chek-in saattoi alkaa. Maailman mukavin check-in.
Resortin lobby
Oppaamme kierrätti meitä vähän yleisissä tiloissa ja saattoi sviittiin. Tavarat tulivat kotvan kuluttua ja olimme omillamme. Tai siis useamman kymmenen ellei satojen ihmisten hemmoteltavina.
Resortin lobby
Kaikki olivat niin ystävällisiä. Minibaarissa odotti veden ja tavanomaisten virvoitusjuomien lisäksi sopivan kylmä pullo kuoharia ja valkkaria. Punkku oli huoneenlämpöistä.
Yleisiä tiloja
Nälkäiset matkalaiset suunnistivat yhteen alueen yhdeksästä ravintolasta. Mulla meni alueen kartan hahmottamiseen useampi päivä, mutta muu perhe oli kuin kala vedessä.
Toinen kahdesta uima-allasalueesta
Ennätimme rantsuun. Ennätimme nauttimaan iltaohjelmasta. Mulle alkoi valjeta all inclusive -systeemin hyvät puolet. Ja jamaikalaisten vailla vertaa oleva käsitys palvelusta. Se ei ole ulkoaopittua "miten voin auttaa" -liturgiaa vaan sitä, että kun turisti näyttää punaiselta kuin rapu kysytään, että are you ok?
Mies oli valinnut lomamme kohteeksi Negril Beaches -resortin (klik klik). Paikka on valittu Karibian parhaaksi lomapaikaksi perheille. Negril on n. 70 km pitkä valkea hiekkarannikko ja rannalla on monenlaisia lomapaikkoja. Perhekohteemme vieressä oli vain pareille suunnattu lomakohde. Löytyy paikkoja, joissa voivat lomailla vain yli 18-vuotiaat. Ja jos lomailu jonkinalaisessa kaislarakennelmassa kiinnostaa, niin sekin varmasti järjestyy. Maalaistyttönä mä olen kokenut riittävän monta ulkohuussia ja hyttysen puremaa, joten maalattiamajoitus ei houkuta.
Kirjoitan vielä postauksen pari. Mua harmitti eniten se, että vaikka olisin halunnut käsittää minkälaista paikallisten elämä oikeasti on jäi kokemus muutaman keskustelun asteelle. Googlailin, että perusviikkopalkka on n. $50 (USD). Työtunteja siihen kertyy n. 9-12 päivittäin. Mulle jäi kuitenkin sellainen käsitys, että resortin työntekijät ovat vähän etuoikeutettuja. Vaikka päivät on pitkiä ja työtahti hirmuinen, niin asiat ovat hyvin. On kuitenkin työ ja toimeentulo (työttömyysaste vähän yli 14% ja nuorien työttömyys tuplat), työympäristö on siisti ja turvallinen.