Etsin pitkän aikaa nopeaa ja suhteellisen edullista tapaa lukea suomenkielisiä kirjoja iPadiltä. Kokeilin mm. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon Luekirja -palvelua (klik, klik). Palvelu ostetaan aina kuukaudeksi kerrallaan ja sinä aikana luetaan niin monta kirjaa kuin ennätetään. Toimii hyvin varsinkin loma-aikoina.
Aina ei ole kuitenkaan aikaa ahmimiselle, joten yritin löytää palvelun josta voisin ostaa kirjan kerrallaan iPadiltä luettavaksi. Kyllä mä edelleenkin pidän parhaana ihka oikeaa kirjaa käsissäni. Jo senkin vuoksi, että sen saa kaivettua muutaman vuoden jälkeen uudelleen luettavaksi.
Elisa Kirja (klk, klik) on osoittautunut ihan parhaaksi. Ilokseni palvelu hyväksyy myös ulkomaiset luottokortit. Palvelua on helppo käyttää. Odotan aina innolla tarjouksia ja kampanjoita. Olen monta kirjaa ostanut muutamalla hassulla eurolla ja onpa tarjolla ilmaisia klassikoitakin. Hyllyssä odottavat mm. Nora, Baskervillen Koira, Kolme Muskettisoturia ja Kaukainen Maa.
Meillä taitaa nyt olla vähän samanlainen keli kuin siellä koti-Suomessa. Ihan siis mainiota aikaa lukemiselle. Kesä ja alkusyksy olivat sateettomia ja lasten kanssa monta kertaa puhuttiin, että sataisipa. Nyt on satanut osapuilleen viikon, ihan vain silloin tällöin, useinmiten hiljaista tihkua. Poika totesi aamulla, että kyllä tämä sade nyt riittäisi, että jos vaikka vain illalla vähän satelisi.
Aamulla ajoin lukiolaiset bussille. Matkaa meiltä on puolisen kilometriä. Lähes kaikkien muidenkin pysäkin vanhemmat olivat saaneet saman ajatuksen. Ainoastaan pari nuorta värjötteli varjon alla. Heille tietysti tarjottiin paikkaa autossa odottelun ajaksi, mutta he kohteliaasi kieltäytyivät.
Juniorin ajoin sitten Elementary- ja Middle Schoolin -bussille. Sinne on matkaa parisensataa metriä. Onneksi vein, vaikka arvailin mielessäni kestäisikö sadetauko. Jos en olisi vienyt olisi meidän lapsi ollut ainoa jota EI kyyditty bussille. Taas olisi ulkomaanelävät kunnostautuneet.
Voin kuvitella, että suomalaista tämä asia naurattaa ja kummastuttaa. Itse olen sitä sukupolvea, jota ei kertaakaan autolla viety koululle. Pyörällä, jalkaisin, potkukelkalla tai suksilla taittui koulumatka. (Lapset on sitä mieltä, että aika kova toi meidän mutsi. Ei ole muiden mammat hiihtäneet.) Tämä ei ole täkäläisittäin edes mitään helikopterivanhemmointia. Sateeseen ja huonoon keliin ei vain mennä. Maassa maan tavalla :)
Vielä selvyyden vuoksi - postaus on ihan oma aivoitukseni. Ainoa ilo jonka tästä saan on se, että jossain joku toinenkin kirjatoukka pääsee apajille.