Tästä viikosta olisi taas kerrottavana ainakin 101 tarinaa. Mä tarinani mistä alkaisin? Tämä on aika helppo: jos joku sanoo rakastavansa, niin siitä on paha laittaa paremmaksi. Yksi huolehdittavani kutsui 5-vuotissynttäreilleen. Vähän toppuuttelin ja sanoin, että vanhemmat päättävät. Monet haluavat läheisen perheen ja ystävät synttäreille. Vastaus oli: but I love you.
Seuraava tarina voisi olla siitä, kun tytär totesi olevansa siinä kunnossa että kouluun ei ole meneminen. Oivallus tapahtui klo 2:3o aamuyöllä. Mutta katsottuaan kelloaan tytär päätti lähettää tekstarin äidille vajaat neljä tuntia myöhemmin. Jotta äiti saa nukkua.
Tämä tarina on jo aika mones. Opettaja kutsui tyttären pöytänsä ääreen. Tiedätkös, olen seurannut sinua tässä pari kuukautta. Näyttää siltä, että missä tahansa ryhmässä teet töitä, niin ryhmä suoriutuu paremmin. Ryhmä esittää enemmän yksityiskohtia, kokoaa "big picture" monelta kantilta ja esiintyy yhtenäisenä. Nimittävä tekijä on sinä. Ok, maailmassa on aivan upeita opettajia!
Ja sitten se 101. Tulin töistä illalla vähän nuukahtaneena, flunssaa tai jotain pukkaa. Lapsi rynnistää ovelle. Äiti, oleks sä kunnossa? Kuulin, että olet vähän down. Onhan kaikki hyvin? Voinko mä auttaa? Tarinan opetus: se vanhempi joka on poissa saa täyden huomion. Ihanaa viikonloppua!
P.S. Sattui silmiini kiva mallisto erilaisia kasseja ja laukkuja. Olin sitä mieltä, että nyt ovat menneet suunnittelijalta sekaisin Pariisi, Tukholma, Helsinki ja Stockmann. Vaan googlailun jälkeen paljastui, että Pariisissa on perinteikäs firma nimeltään Stockman, joka tekee mallinukkeja.
Laukkujen valmistaja on Le Papillon.
