Kuvassa mun upeasti päivettyneet varpaat 😊 Muhun ei ikävä kyllä aurinko tartu muualle kuin käsivarsiin. Joskus kuvittelen niiden olevan oikein ruskeat ja sitten valokuvista näen, että pullataikina on saanut asteen verran tummemman sävyn. Aurinko ja minä tykätään toisistamme, mutta karttelemme toisiamme päiväsaikaan.
Mielessäni mietin, että tänään on aaton aatto, kaikki istuvat autoissaan matkalla mökeille, maalle. Tänään on aatto, ilo ylimmillään, kokot loimuavat. No nyt on juhannuspäivä, uusia perunoita ja tilliä. Olen viimeksi viettänyt juhannusta Suomessa kesällä 2010. Oli kyllä ihan kivaa, muistaakseni.
Viikolla vilvoitin kahta hoidokkia puutarhaletkun suihkun alla. Voi sitä elämänriemua ja iloa! Pienet kädet ja jalat sätkivät villisti ja laulu raikasi. Rudolf the rednosed reindeer kuului varmaan mailin päähän. Mietiskelin, että kyllä tämä keskiverto suomalaisen juhannusohjelman hakkaa. Yritystä ei puuttunut, kukaan ei ollut kännissä eikä varsinkaan hukkunut.
Joogaope tuli tunnille ja yksi meistä oppilaista totesi että jahas, nyt on jäänyt kynnet lakkaamatta. Opettaja katseli vähän nolona varpaankynsiään ja sanoi, että tämä on hänen reilun kymmenvuotisen joogin uransa aikana neljäs kerta, kun lakkaa ei ole. Ja kaiken te huomaatte. Arvaat varmaan, kuka on se poikkeus jolla ei aina ole kynnet lakassa ja säärikarvat ajeltuina... Opettaja kerran muisteli koulutuspäivää, jossa pariksi oli sattunut koulutettava joka käytti luonnondeodoranttia. En tiedä kuinka luonnonmukainen se oli, mutta opettajan kasvoille nousi kärsivä ilme. Vaivihkaa tuli nuuhkaistua. Multa unohtuu joskus myös deodorantti. Olisi kiva käydä Suomessa joogatunnilla ja vertailla kokemuksia. Tuntuu, että meillä panostetaan aika paljon ulkoiseen habitukseen.
SinfulShine -lakka on väriltään Alfresco (1603) ja tässä on mielestäni juuri oikea vaaleansinisen sävy. Mikä parasta lakka maksoi pari dollaria ja kestää varpaankynsissä ikuisesti. Halvan hinnan ja sävyn lisäksi ilahduin, kun huomasin että tämä on kotimaassa (USA) tehty. Joogassa tulee katselleeksi aika paljon kynsiään, joten suotavaa on että väri jollain tapaa inspiroi tai rauhoittaa sekä sointuu joogamattoon.
Mulla on juuri nyt taas hillitön ikävä Suomeen ja Pohjoismaihin. Luen parhaillaan Viveca Stenin romaania Syvissä vesissä. Olen googlaillut Sandhamnia, sen ravintoloita ja kahviloita. Siitä iloisesti siirryin Maarianhaminan ravintoloihin ja sitten Helsingin ravintoloiden ruokatarjontaan, menut on kahlattu läpi. Antaisin aika paljon ruisleivästä, muikuista, ahvenista, mädistä, nokkosista, raparperi-kardemumma jäätelöstä, tyrnistä, karpaloista, porosta, juustoista... Ja Anne-Marie, tämä ei ollut vihje Sinulle!
Ihanaa keskikesää ystävät! Meillä helle piinaa ja olen kiukkuinen kuin ampiainen. Ilmastointi jyllää, ulos ei ole asiaa, lapset ei tyhjennä tiskaria eikä vie roskia ihan erikseen pyytämättä. Sittenkin pitää vielä käydä neuvonpito. Mies käy budjettia läpi aamiaisella, lounaalla ja illallisella. To Do -lista on aina läsnäoleva ja tuntuu, että hetkiä rentoutumiselle, ilolle ei ole kuin aniharvoin. Keski-ikä kai on taudin nimi. Mietin, että mussa mahtaa olla jotain vikaa. Sosiaalista mediaa seuraillessa näyttäisi siltä, että valtaosalla on elämä pelkkää Bruno Marshia (That's What I like): Mansikkashampanjaa jäissä koko yön, silkkilakanoita ja valkoisia timantteja. Missä on kaikkien muiden teini-ikäiset vastaanväittävät ipanat, pavunlaskija-aviomies, pureskelevat työnanajat, tarjousmaidot ja kuponkienleikkuut? Helle, joka ensimmäisen päivän jälkeen vain kasvattaa sähkölaskua ja kiristää hermoa?
