Innoissani seurasin presidentin virkamatkaa Tanskaan ja Kiinaan. Ja tietysti kaunista rouva Jenni Haukiota. Sitten mä onneton luin mm. muodin ammattilaisten kommentteja. Meni yöunet. Kiukutti. Kuten nyt tämä ehdotus, että Haukion matka-asu Tanskaan mennessä olisi näyttänyt MIELENKIINTOISEMMALTA jos hän olisi käyttänyt sen kanssa aurinkolaseja. Ei olisi tarvinnut auringonpaisteessa siristellä silmiään.
Joo-o, siinä sitä oltaisi oltu arskat silmillä, kun muut valtionpäät puolisoineen olisivat tervehtäneet toisiaan silmästä silmään, kuten tapana on. Rouva Haukiota olisi vielä luultu turvanaiseksi. Filmitähdet on erikseen.
Joku loihe lausumaan, että ykkösrouvan tyyli on kymmenen vuoden takaa. Suupielissä nyki, sillä lausunnonantajan habitus oli niin hiuksineen kuin vaatteineen suoraan mun ekan luokan opelta, 70-luvun alusta. Mutta RETRO on kai sitten asia erikseen.
Toivottiin, että rouva Haukio olisi kuin Carla Bruni. Tämä takavuosien superbändäri, joka kyöhnäsi Claptonin kyljessä kunnes Jagger alkoikin tuntua jännemmältä, laulaja ja näyttelijä jonka yhtään tuotosta en (ikävä?) kyllä ole kuullut tai nähnyt. Rouvaa, joka sitten nai napoleonkompleksisen pikkumiehen ja päätti siloittaa ja kohottaa kasvoja, vaikka niissä ei mitään vikaa ollutkaan.
Siinä vaiheessa lopetin kommenttien seuraamisen, kun joku alkoi vertailla vartalonmuotoja. Musta tuntui, että maan ensimmäistä naista riepoteltiin kuin vasikkaa karjanäyttelyssä, missiä perähikiän kaljakuppilan bikininäytöksessä, Hollywood-tähteä punaisella matolla. Siis ihan asiaankuulumattomasti. Ensimmäinen rouva ei ole esillä tätä varten. Hän on esillä, koska osallistuu miehensä työmatkalle.
Pidän Jenni Haukion tyylistä. Yksinkertaista, hillittyä, rauhallista. Ihan hänen omaansa ja varmasti harkittu monelta kantilta. Maailman carlabrunit ovat erikseen, heidän päällimmäinen tehtävä tuntuisi olevan jonkinlainen kohauttaminen. Ja sitten ovat kumppanit, jotka tukevat puolisoaan hillitysti mutta jämäkästi, kunnioittaen niin itseään kuin mahdollista isäntäväkeä tai vieraita.
Vielä on ikityyli-ikoni Jacqueline Kennedy. Ei taida nykyään yksikään maailmantähti selvitä elämästä niin, ettei jossain vaiheessa verrattaisi rouva Kennedyyn jos erehtyy laittamaan ylleen laatikkomaisen jakun, moninkertaiset helmet tai kotelomekon. Rouva Kennedy oli toki tyylikäs nainen, mutta paljon myös aikakautensa edustaja. Hänkin otti käyttöönsä oman aikansa hillityimmät, klassisimmat mallit. Olisihan tarjolla ollut vinyylisaappaita, tupeerattuja hiuksia, rauhanmerkkejä, mokkanahkaisia hapsuliivejä... Ei häntä moitittu siitä, ettei pukeudu riittävän nuorekkaasti vaikka leveälahkeisia lantiohousuja ei juuri nähtykään rouvan yllä, korokesaappaista puhumattakaan. Rintaliivitkin taisi jäädä polttamatta...
Marimekon lisäksi Jacqueline Kennedy teki tunnetuksi Lilly Pulitzerin tuotteet. Yläkuvan mekko on raikkaan valko-keltaruudullinen. Itse kuulin Pulitzerista vasta tänne muutettuani. Törmäsin valtavan suloisiin tyttöjen mekkoihin, ihastuin oikopäätä ja odottelin alemyyntejä. Painettujen puuvillakankaisten mekkojen kuviot ovat raikkaita, värikkäitä. Niissä on usein jotain hauskaa. Sama konsepti kuin Marimekolla. Eipä ihme, että Kennedyn silmä näihin kiintyi.
Lilly Pulitzer nukkui pois viime viikonloppuna, 81-vuotiaana. Kuvat ovat Bloomingdale'sin sivuilta.