Olen ollut kurja blogiystävä: en ole ennättänyt kommentoimaan enkä keskustelemaan. En kyllä ole saanut paljon muutakaan aikaiseksi. Kiusana on ollut jo yli viikon sitkeä röhä ja köhä. Se on tehnyt sekä työstä että vapaa-ajasta vähemmän miellyttävää. Mutta vanhan sanonnan mukaan hoitamattomana tällainen kestää kaksi viikkoa ja hoidettuna 14 päivää - voiton puolella siis ollaan.
Juttelin Kiitospäivän alla ystäväni kanssa, joka on ER-lääkäri. Toivottelin, että toivottavasti ei tule paljon itsensä käräyttäneitä kalkkunan paistajia. Hän sanoi, että itseasiassa ihmiset tulevat hakemaan helpotusta flunssan oireisiin. Pitää löytyä ihmeparannus, että jaksaa olla tolpillaan Kiitospäivän. Paranna minut, sinähän olet lääkäri! Toinen suuri ryhmä ovat vanhainkotien asukkaat: omaiset tuovat vanhukset tutkittaviksi, kun vanhus ei olekaan niin virkeä kuin aikaisemmin. Ymmärrän toki, että toiselta puolelta maata ei lennellä alvariinsa vanhainkotivisiitille, mutta ehkä siinä on vähän omantunnon kolkuttelua. Ja sitten ovat matkailijat, jotka tuelevat suoraan lentokentältä. Koettelemus on ollut aivan liikaa.
Lauantai-iltana paistoin ensimmäiset joulutortut ja ensimmäinen joulutähti tuikkii pikkupöydällä. Olen ihastunut valkoisiin joulutähtiin, mutta kyllä punaisiakin pitää olla. Black Friday meillä yleensä sivuutetaan olankohautuksella. Yksi vuosi lasten ollessa taaperoita varasin päivälle valokuvauksen ja opin, että kannattaa pysytellä poissa kaikista kauppapaikoista. Valokuvaamo oli suuressa viisaudessaan tehnyt tuplavaraukset: asiakkaita oli kaksinkertainen määrä. Kuvat ovat kyllä ihan ok, mutta oli kolmessa alle neljävuotiaassa paimentamista ja huolehtimista, että pysyivät kuvauskunnossa. Tänä vuonna kävimme miehen kanssa ostamassa vain muutaman kehyksen hänen "man cave" -projektiinsa. Miesluolaa pukkaa.
Huomenna on taas 11 tunnin työpäivä. Sen jälkeen pitäisi vielä jaksaa lasten uintikisoihin kannustamaan. Ajanottajaksi en uskalla lupautua, saattaisi olla vähän epävireistä. Olemme illalla kotona ennen yhtätoista. Toivottavasti.
Osan ajasta on vienyt kirja, joka on temmannut mukaansa. Jaan lukukokemukseni toivottavasti hyvin pian. Vielä olisi loppuhuipennus jäljellä.
Onnellista viikkoa!
❤:lla Johanna, köhän ja kirjan pauloissa