Muistissa pitäisi olla 50 joulua, 50 erilaista joulua. Ankarasti ponnistelemallakaan en muista kuin kymmenkunta. Lapsuuden joulut olivat samanlaisia: jouluja, huolta vailla. Teini-iän joulut olivat samanlaisia: aha. Varhaisaikuusuuden: kaikki pelit ja rensselit ja varsinkin joulupöytään. Oman perheen kanssa: let's do it! Ja nyt: viimeinen joulu yhdessä valmistellen. 49 joulua on hävinnyt hämärän rajamaille tai jonnekin. Tai ei ihan. Kaksi viimeisintä on tarkassa muistissa.
Viime jouluna juhlimme täkäläisen ystäväperheen kanssa. Suomalaisina jaoimme samanlaiset mieltymykset ruuan ja ajanvieton suhteen. Vaikka kaikki olemme olleet maassa jo lähes kaksikymmentä vuotta silti silli ja lohi maistuu. Saunoimme, kävimme ruuansulatuskävelyllä, nautimme mukavasta illasta.
Kaksi vuotta sitten miehen serkku perheineen ja tädin kanssa tuli joulunviettoon. Mulla oli aika rankat ajat: joululoma tarkoitti sitä, että ajoin kaksoset kaksi kertaa päivässä harkkoihin ja yksösellä oli yhdet harkat. Ahdisti jo etukäteen. En voisi olla ehtoisa emäntä.
 |
| Meidän koti mieheni serkun kuvaamana |
Harkkoihin kuljettaminen tarkoitti noin kuutta tuntia päivässä. Ensimmäisenä päivänä tulin lasten kanssa aamuharkoista kotiin. Vieraat touhusivat lounasta: pasta kiehui kattilassa ja lihapullat lämpenivät. Itselläni oli kuppi mennä nurin: ylellisyyttä johon en ollut tottunut.
Päivät jatkuivat samanlaisina, kokkasimme ja touhusimme yhdessä. Aina on avuksi jos matkassa on yksi pitokokki ja kaksi "foodie" kuten meillä sanotaan. Tiskari tyhjeni ja täyttyi kuin itsestään. Jopa koirakin kävi lenkillä kuin huomaamatta. Ruokapöytä kutsui.
Ja joulu. En koskaan unohda sen joulun lempeää ja lämmintä tunnelmaa. Pöydässä yhdessä perheen kanssa, joka ei varsin ole perhe mutta enemmän kuin perhe. Otimme vielä uuden vuodenkin yhdessä vastaan. Muistoissani joulu ja uusi vuosi eivät voisi olla enemmän täydellisiä. Mutta mun miehellä onkin mukava perhe. Itsepä valitsin :)
Vierailu lähensi myös tyttäreni ja mun välejä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun lapset näkivät ja kokivat mitä perhejoulu tarkoittaa. Se ei ole sitä, että äiti tekee ja touhuaa kaiken vaan kaikki tekevät yhdessä. Juhla otetaan vastaan ja vietetään yhdessä. Vielä tänäkin iltana, jouluaattona, lapset ovat omia aikojaan ryhtyneen tiskarin täyttöön ja tyhjennykseen, kysyneet missä apua tarvitaan. Esimerkin voima on mahtava.
 |
| Joulupöytä kahden vuoden takaa Arttu-serkun kuvaamana |
Kello on yli puolenyön. Jouluyön valmisteluihini kuuluu lattioiden pesu. Vasta kun lattiat on pesty voi joulu tulla. Osa syy on äitini: hänen mottonsa kuului, että lattioiden pitää olla niin puhtaat että niiltä voi vaikka syödä. En tätä koskaan ihan ymmärtänyt muutoin kuin niin, että meillä kaikilla on erilaiset standardit. Itselleni tulee joulu siinä vaiheessa, kun kaikki on hiljaista, lahjat kuusen alla ja joulusukissa ja viimetöikseni puhdistan lattiat. Jouluyön rauha, mäntysuovan tuoksu, loppuunsaatettu työ. Jouluyö, juhlayö.
Hyvää joulua ystävät rakkaat! Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen.
❤:lla Johanna, mieluisaan sukuun naitu