Tv hajosi. Mies ymmärtää jotain vempaimien päälle, joten tv avattiin ja hajoamisen syyksi paljastui yksi ainoa kaapeli. Telkkari on kolme vuotta vanha, takuu tietysti juuri mennyt umpeen. Että mua harmittaa, kun kaikki on nykyisin kertakäyttöistä.
Yksi kaapeli tilattiin eBaystä, mutta se ei ollut ihan oikea. Mies soitti paikalliseen korjaamoon ja korjaamon omistaja soitti parin päivän päästä ja sanoi, että kaapeli on löytynyt. Minä läksin hakemaan.
Kaupan sisälle astuttua tulee sellainen olo, että aika on pysähtynyt. Olemme palanneet 20-30 vuotta ajassa taaksepäin. Seuraavaksi takahuoneesta tulee harmaahapsinen herra, virttyneessä reikäisessä villapaidassa ja lököttävissä työn jättämien jälkien kirjomissa samettihousuissa. Esitän asiani, kaapelia olen hakemassa. Mies nyökkää ja palaa takahuoneeseen. Kuluu kymmenisen minuuttia, katselen vinyylilevyjä. Puhelin soi. Herra tulee myymälätilaan vastaamaan. Ilmiselvästi jonkinlaiset kaupat hierotaan, nähtävästi antiikkisesta radiosta. Kiirettä ei ole. Puhelun jälkeen kauppias kulkeutuu takahuoneeseen.
Alan vilkuilla onko jossain piilokamera. Mieleen tulevat 70- ja 80- luvun rautakauppasketsit. Ne, missä asiakas kertoo mitä tarvitsee ja myyjä vastaa aha ja löntystelee matkoihinsa. Kameraa ei näy, mutta herra tulee takahuoneesta. Olen ollut tiloissa jo puolisen tuntia. Hän sanoo, että kaapelia ei löydy. Laatikko on puolitoitametriä korkea ja täynnä kaapeleita. Sen läpikäymiseen menisi ainakin kaksi työpäivää. En tohdi kysyä, että miksi ihmeessä sitten soititte ja sanoitte että kaapeli on haettavissa. Kauppias etsii Kaliforniassa olevan tv-korjaamon puhelinnumeron ja kehottaa soittamaan sinne.
Kaupan valikoima oli vertaansa vailla. Vinyylilevyjä oli joka lähtöön. Tuli sellainen olo, että pitäisi ostaa levysoitin. Olisihan sellainenkin hyllystä löytynyt. Tarjolla oli myös antiikkisia radioita ja telkkareita, gramofoni ja countryhenkisiä koruja. Charlien enkeleitä en saanut lapsena katsoa, mutta tokihan näyttelijät olivat tuttuja. Yllätyin, kun huomasin Cheryll Laddin levyn. En tiennyt hänen levyttäneen. Youtubesta piti jo kuunnella pari esitystä ja olihan se aikamoista hiusten heiluttelua. Ei ihan mossausta sentään.
Toinen yllätys tuli jokunen päivä sitten, kun törmäsin Ellen Degeneresin kodintekstiilimallistoon ED. Nämä ovat sen näköisiä, että voisin hyvinkin käyttää oman kodin sisustamisessa. Materiaalit ovat luonnonkuituja ja mallit yksinkertaisen tyylikkäitä eivätkä hinnatkaan ole älyttömiä.
Mukavaa sunnuntaita!
❤:lla Johanna, uusien löytöjen äärellä