Quantcast
Channel: Omamaamansikka
Viewing all articles
Browse latest Browse all 621

Mitä tehtäis, sika pestäis

$
0
0
Edelliseen postaukseen viitaten voin todeta, että possuja ei ole näkynyt enempää. Muitakin näkyjä on ollut vähänlaisesti. Eilen iltapäivällä klo 17 alkoi uusi vaihe ja nyt muiden kuin oman perheen jäsenten tapaaminen ei ole sallittua kuin niin, että yksi ihminen tapaa yhden ihmisen, ei joukkokokoontumisia. Ruokakaupassa saa käydä ja ulkoilla, mutta muuten pitää tyytyä omaan torppaan ja omaan seuraan. 


Asettelin meidänkin ikkunalle nallet, vaikka ne eivät kovin hyvin tielle näy. Mutta ovatpahan iloinen yllätys jos joku tarkkasilmäinen yrittää karhuja löytää. Isompi kontio on mun lapsuudesta, ainoa Suomesta säästynyt lelu. Sain sen kummitädiltäni varmaankin lähes 50 vuotta sitten. Nalle on rakas ja pääsi taas tositoimiin. Pienemmän olen ostanut seurakseni niille ajoille, kun kuljetin lapsia koulun, kodin ja uintien välejä. Joo, tämä on näitä isoa naista lapsettaa juttuja, mutta musta oli rattoisaa kun etupenkillä oli karvainen kaveri seurana. 


Kiersin tavanomaisen lenkkini illalla. Ihmisiin oli kai mennyt joku kapinahenki. Yhden talon edessä oli leiri, jossa istui varmaan kolmen talon väki. Olivat vieri vieressä ilman minkäänlaista väliä. Asuinalueelle on tullut paljon nuoria takaisin yliopistoista. Uskoisin, että tämän lukukauden osalta on yliopisto-opinnot kampuksilla opiskeltu ja siirrytty online-opiskeluun. Alakuvan tyttöporukka liikkui yhdessä kuin kalaparvi. Välillä sitten tehtiin siisti jono ja otettiin selfiet. Mietin, että siinä saattoi olla opiskelijoita 3-4 eri yliopistosta. Mikähän on todennäköisyys, että jollakin on tartunta ja levittää sen muille? Vielä jos on käyty kevätlomalla (spring break) juhlimassa Floridassa tai muissa suosituissa kohteissa, niin riski varmasti kasvaa. 





Tuntuu, että kevät on tullut vähän tavallista varhaisemmin. Yläkuvassa oman kotipiihan viherrystä. Tänään näytti yleinen harrastus olevan auringonotto. Meidän nuorimieskin käytti hyväksi takapihan rauhaa. Felix tosin välillä rettelöi. 



Hoitolapset kävivät tuomassa postilaatikkoon tervehdykset. Mä olin aika otettu, kun he seisahtuivat tien sivuun äitinsä kanssa, olivat pyöräretkellä. Pidimme kymmenisen metriä väliä ja huutelimme kuulumiset. Tämänkin perheen suunnitelmat muuttuivat pandemian vuoksi kokolailla. Heidän piti kesällä muuttaa toiseen maahan, jotta lapset oppisivat espanjan kuin alkuperäiset. Kotia kunnostettiin myyntiä varten ja mäkin olin saanut kutsun tulla vieraisille uuteen kotiin uuteen maahan. Suunnitelmat ovat nyt ainakin toistaiseksi jäissä. 

Kiitoskorttien kirjoittaminen on edelleenkin aika tavallista, vaikka ei enää niin yleistä kuin silloin kun muutin tänne. Lapset saivat hyvää harjoitusta ja pyörälenkillä oli tarkoitus. Ja mä tietysti ilahduin ihan sydänjuuriani myöten. 

Hikoilin eilen kuin pieni porsas. Nuoremman pojan kanssa kannoimme takapihalta tienvarteen puupöllejä, jotta maanantaina lähtevät puutarhajätteenä eteenpäin. Lämmintä oli 30 C astetta. Puusavotan jälkeen kävin vielä lenkillä ja sitten istuinkin saunassa parisen tuntia. Ihmettelin, että missä mies ja pojat ovat. Löytyivät pihatieltä. Olivat sytyttäneet nuotion ja paistelivat makkaroita. Liityin seuraan. Meillä oli oikein hupaisaa tähtitaivaan alla. Konjakkia kului sen verran, että varmasti oli riittävästi lääkkeeksi. Toivoimme vuoron perään musiikkia ja lopuksi vielä miehen kanssa pistimme tanssiksi. Mitäpä sitä ei tekisi naapureiden viihdyttämiseksi. Ja Felix. Felix sai vaeltaa hetken aikaa etupihalla ilman hihnaa. Postilaatikolle saakka kulki matka, sitten huutelimme takaisin. Onneksi tuli. Felixhän on löytökoira, joka kohta kahdeksan vuotta sitten löytyi kissanpyydyksestä, kulkeutui löytöeläinten suojelijoille ja sitä kautta adoptioon ja meille. 



❤:lla Johanna, hikoilleena kuin pieni porsas

Viewing all articles
Browse latest Browse all 621

Trending Articles