Olipa kerran äiti, joka kulkeutui talon vintille. Siellä käytiin ylen harvoin: haettiin joulukoristeita, vietiin kausitavaroita säilytykseen. Vintillä oli tapahtunut jotain. Siellä oli silmämääräisesti arvioiden miljoona muovikassia. Kassit olivat täynnä kaikenlaista: parittomia sukkia, paperitolloja, tyhjiä vesipulloja, pattereita, leluja siltä ajalta kun vielä Pokemonit olivat kova juttu...
Äidille selvisi miten pojat olivat siivonneet huoneensa pikavauhtia. Miten roska ja roina oli taiottu olemattomiin ja siisti ilmapiiri luotu. Kaikki oli tungettu niihin peijakkaan muovipusseihin! Löytyi sieltä loppujen lopuksi se pikkuveljen kadoksissa ollut lompakkokin. Siivousvimman vallassa ei oltu sen enempää lajiteltu mitä pussiin tungetaan.
Näitä sotkuja tässä on selvitelty viime päivät. Ei se sadun äitikään synnitön ole. Tuntuisi olevan hamstereille sukua. Kymmenen vuoden aikana on kaappeihin kertynyt kaikenlaisia aarteita. Vaan nyt ne saavat lähteä, kun ei enää mitään minnekään muutoin mahdu. Viikko on vierähtänyt ja aika ei ole käynyt pitkäksi. Yölläkin uni maittaa. Puuhaa piisaa tulevallekin viikolle. Mutta sitten se on tehty ja edessä on toivottavasti kymmenen huoletonta vuotta.
Samainen äiti lähti perjantaina iltapäivällä autoilemaan. Autoon astuessa vähän kummastutti, kun TomTom oli irrotettu tuulilasista, keskikonsoli irrallaan, hansikaslokero auki ja auton asiapaperikansio etupenkillä. Mitähän se mies oli taas etsinyt...? Vasta tavarat paikoilleen laitettuaan ja jonkin matkaa ajattuaan äkkäsi arvon rouva miettiä, että hetkinen, eihän se mies sellaista sotkua tekisi. Soitto miehelle varmisti asian ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi, että joku oli käynyt penkomassa pihassa yön yli seisoneen auton. Itse asiassa kun muistelen alkoi Felix murista perjantaina ja haukkua. Kävin kurkkimassa ikkunasta, mutta en nähnyt mitään. Jollekin tuli kuitenkin kiire. En säilytä autossa mitään arvokasta ja ovet lukitsen yleensä aina. Tuli kuitenkin vähän kurja olo, vaikka mitään ei hävinnyt. Ei ole kiva ajatella, että joku hiippailee pihamaalla, penkoo auton.
Yläkuvan otin aamukävelyllä. Jättimäinen onnittelujuliste oli ripustettu sisäänkäyntiin ja kaksi pienempää kylttiä oli pihamaalla. Naapurin poika täyttää 16 vuotta ja nyt sen tietävät tutut ja kylänmiehet. Mahtaa poika olla innoissaan, kun tulee koulusta kotiin :)
Puutarhaviirit joissa on sukunimen ensimmäinen kirjain ovat aina vain in. Tässä vaihteeksi isänmaallinen versio.
Ihanaa viikkoa meille kaikille!