Joskus on niin kiire, että käyn hakemassa läheisestä kiinalaisesta ravintolasta lapsille eväät autoon. Eväät syödään, kun ajan urheilijat koulusta harkkoihin. Yritän tehdä yleensä lämpimän aterian. Nyt sai auttaa tuttu ravintola. Soitin tilauksen parikymmentä minuuttia aikaisemmin ja kävin hakemassa annokset matkalla koululle. Varauduin siihen, että toimitus ei ehkä ole ihan tilatunlainen. Puhelimessa oli se työntekijä, jonka kanssa on hauska joskin vähän haasteellista kommunikoida.
Vaan yllätyspä olikin arvaamaton saavuttuani ravintolaan. Työntekijä ojensi puhelinkuuloketta minulle. Please. Tai siis pliiit. Ei ollut aikaa empiä. How can I help you? Ja tilaustahan sieltä pukkasi, pork with oyster sauce. Kiinalainen yhteisytökumppanini lykkäsi ruokalistaa käteen. Pork, pork, pork, juu kyllä täällä olisi pork lo mein. Ai jaa, ei käy. Oyster sauce, oyster sauce, mites olisi shrimp with oyster sauce. Ai jaa, ei käy. Olen muutes asiakas. Aha, mitä muuta listalla on. Voisin kyllä suositella cashew chicken. Ribs, ribs, ribs, ikävä kyllä meillä ei ole ribs. Ei, ei ole myöskään ribs with oyster sauce. Lounasaika kestää kello kolmeen, tervetuloa. Tack och hej.
Hetki päiviteltiin kiinalaisen yhteistyökumppanini kanssa miksi asiakkaat tinkaavat kaikenlaista. Olisiko nyt oltu asioimassa jossain toisessa ravintolassa vai oliko annos kuvassa näyttänyt pork with oyster sauce. Sain ruokani, maksoin ja hymyilin lopun päivää. Kansainvälistä yhteistyötä parhaimmillaan.
Ja se syy miksi mua hymyilytti. Tietysti oli kiva kun sai auttaa tuttua kaveria. Mutta mulle tuli paha takauma Keeping Up Appearances -sarjaan. Muistattehan Hyacinthin närkästymisen, kun hänen uuden uutukaiseen puhelimeensa soitettiin ruokatilausta:
"This is not the Chinese takeaway. This is a private, slimline, white telephone with no connection whatsoever to any business or trade. Especially not one of foreign extraction!"