Olin lähdössä viemään poikaa kaverilleen. Muina naisina astelin autotallissa auton ympäri, kuljettajan puolella.
Pieni oranssi-vihertävä kilpikonnahan se siellä tuijottaa takaisin. Että mä säikähdin. Kiljuin oikein naisellisesti ja juoksin sisälle hakemaan miehen hätiin. Lukitsin auton ovetkin, ettei kilpikonna vaan pääse autossa jo istuvaan lapseen käsiksi. Lapsi ihmetteli, että mitä se mutsi ravaa ja kiljuu ja yritti autosta ulos. Hälytys alkoi ujeltaa ja siinä sitä sitten olikin jo kaaosta. Kilppari yritti auton alle piiloon.
Mies tuli ja pelasti. Kilpikonna sai lapiossa kyydin takapihan pikkuiselle purolle. Luonnossa väritys oli upea yhdistelmä vihertävää ja oranssia. Onpa konna tehty kauniiksi.
Viikonloppu oli kiva. Tytär pääsi pelaamaan isojen tyttöjen kanssa vesipalloturnausta. Tälle vähintään viisi vuotta nuoremmalle urheilijalle olikin elämys olla osana aikuisten joukkuetta. Joukkuetoverit olivat antaneet vinkkejä, neuvoja. Toivon, että tyttö oppi miten hänen taas on hyvä käsitellä nuorempia uintijoukkuekavereitaan.
Poika kutsui muutama kuukausi sitten viisi kaveriaan kylään. Pojat pelasivat ja minä tarjosin pizzaa ja pikkuleipiä. Ekalla kerralla oli vain yksi isompi pelinäyttö, toisella kerralla jo kaksi. Muut vanhemmat innostuivat myös ja nyt pojat kokoontuvat kerran pari kuukaudessa jonkun kotiin pelaamaan ja hengailemaan.
Nyt mä odottelen miestä ja tytärtä pelireissulta kotiin. Reilu tunti sitten sain tekstarin, jossa pyydettiin keräämään ruokahalua. Jostain matkan varrelta oli löytynyt kuubalainen leipä.Vesi on herahtanut kielelle jo useamman kerran. Elokuvan Chef jälkeen olen miettinyt pääni puhki, miiltä tällainen kuubalainen herkku maistuisi.
Ihanaa alkavaa viikkoa. Älköön autosi alla lorvaile kilpikonna.