Meillä lattian siivoukset helpottuivat huomattavasti Felixin tultua taloon. Pikkukaveri nuohoaa häntä heiluen lattiat mennen tullen ja pöydätkin käsittelisi jos saisi luvan. Mutta kuka putsaa ravintolan lattialle pudonneet ruuat tai juomat?
Se Hesburgerin jupakkahan tässä tietysti on taustalla. En ota nyt sen enempää kantaa tapahtuneeseen. Oli kuitenkin upeaa, että ravintolassa oli edes yksi ihminen, jolla oli sydän ja pää paikallaan.
Itse olen ravintolassa ollut pöydässä, jossa on kaatunut viinilasi ja toisessa vesikannu. Molempien siivousta aloittelimme itse, mutta kyllä ravintolan väki sitten hoiteli asian näppärästi. Uusi viinilasillinen ja vesikannukin ilmestyivät ilman erillistä pyyntöä tai maksua.
Pikaruokaravintoloissa apuun rientää ravintolan henkilökunta kuten myös kaupoissa, jos lattialle on pudonnut tai särkynyt jotain. Syykin on ihan selkeä: jos joku toinen asiakas vaikka liukastuisi rasvaiseksi jääneellä lattialla olisi ravintola tai kauppa korvausvelvollinen. Oikeudessa sitten pähkäiltäisiin, että maksetaanko kuinka monen vuoden ansionmenetykset ja paljonko krooniselle kivulle laitetaan hintaa. Yleensä lattiat pidetään muutoinkin siisteinä. Kuka sitä nyt haluaisi ostaa kuraisesta kaupasta mitään tai ruokailla ravintolassa, jossa on tahmea lattia.
Olen vieraillut Hesburgerissa muutaman kerran. Ihan siksikin, että lapset ovat sitä mieltä että heidän hampurilaiset on parempia kuin mitkään muut. Odottavat kovasti, että ketju alottaisi Amerikan valloituksen. Saisi sitten täältäkin kunnon pikaruokaa. Toisaalta lapset eivät suostu syömään Burger Kingin anteja ja KFC on ihan kuraa... Kaiken tämän tietävät ilman käymistä ihan vain kavereiden kertomana.
Itseäni hämmästyttää, että Hesburger on käsittääkseni pikaruokaketju. Niillä kerroilla kun olen käynyt syömässä on näyttänyt ihan siltä, että töissä ei ole kuin muutama ihminen. Sillä tavoin ei kyllä ruoka kovin pikaisesti asiakkaalle kulkeudu. Kuten ei ole kulkeutunutkaan. Viiden hengen aterioita on saanut odotella hyvän aikaa. Myös tuijottava henkilökunta hämmensi. Täällä on tottunut siihen, että kassalle astellessa työntekijä huikkaa hi ja mitäs laistetaan. Keski-Suomessa tyyli näytti olevan kiinteä tuijotus ilman sanaakaan. Siitä piti ymmärtää että nyt on mun vuoro.
Kantoapuakin saa yllättävän usein. Lapset tykkää Chic-fil-A -ravintoloista. Poikkeuksetta niissä henkilökunta hätistää meidät pöytään tiskin sivulta odottelemasta ja tuovat ruuat sinne. Kerran olivat jopa niin lutuisia, että valmistivat lounasmenun aterian vaikka lounaan alkamiseen oli rutkasti aikaa. Yksi sandwicheistä on pojan suosikki ja olin luvannut viedä sen kouluun lounaaksi. Tosin itse en nykyisin enää syö Chic-fil-A -ravintoloissa. Jokunen vuosi sitten CEO toi pontevasti esille kantansa homoliitoista, tai siis että hän on niitä vastaan. Että avioliitto voi olla vain naisen ja miehen välillä. Mä syön nykyisin mieluummin Mäkkärissä :)
Jos joku pudottaa tarjottimensa, kauppakassi hajoaa tai tuuli lennättää papereita taivaalle niin voi olla jokseenkin varma, että monta käsiparia on nopeasti apuna. Itsekin olen auttanut monet kerrat. Mulle tulee hyvä mieli jos voin kassalla avittaa jos edellisen asiakkaan rahat eivät ihan riitäkään. Olen ollut huomaavinani, että saan useinmiten antamani korkoineen takaisin. Tämä on yksi niitä harvoja asioita, jotka mua Suomessa ärsyttää. Se, että toisia ei auteta. Ollaan kuin Amerikan republikaanit, kukin hoitakoon itse itsensä ja jos ei kykene niin parempi sitten päätyä muihin ratkaisuihin. Kuten pysyä kotona jos sellainen nyt sattuisi olemaan.