Lumisade alkoi viikko sitten maanantaina. Maanantaina koulut suljettiin kaksi tuntia aikaisemmin. Loppuviikko oltiinkin kotona. Tuli sitä lunta varmaan ainakin tuuma. Ilman uintiharkkoja olisi iskenyt totaalinen mökkihöperyys.
Normaalit harjoittelupaikat (yliopiston ja YMCA:n altaat) oli suljettu. Meitä on carpoolissa yhdeksän perhettä ja odottelimme kuin jokin salainen palvelu koordinaatteja ja kellon aikaa. Kun viestit koutseilta tuli alkoi hirmuinen säätäminen: kuka ajaa, missä nähdään, keitä tulee. Menihän ne päivät meillä mammoilla hyvin niinkin. Ja lapset sentään pääsivät harjoittelemaan.
Eilen maanantaina oli NORMAALI KOULUPÄIVÄ. Halleluja! Illalla oli High Schoolin uintijoukkueen päättäjäisjuhlat. Meidän kaksi uimaria olivat hyvin polleita saatuaan palkinnon uintikaudesta: Varsity Letter. Nyt puuttuu vain collegetakki johon kirjain neulotaan. Perheineen päivineen juhlijoita oli puolentoistasataa. Tarjoilu järjetettiin nyyttikestiten. Minä vein pitaleipää, hummusta, melonia ja ananasta. Siinä sitä pilkkomista piisasi.
Koulun uintijoukkueen valmentaja on ihan omaa luokkaansa. Kun muutama viikko sitten lauantaina piti kömpiä koululle viideksi bussiin oli koutsi käynyt koristelemassa bussin ilmapalloilla. Altaan reunalla hän karjui äänensä käheäksi, kannusti ihan jokaista uimariaan. Koutsi vie lapset ravintolaan ennen kisoja ja hurauttaa bussin kisoihin ja takas. Eilen puheita sai pitää seniorit, päättävän luokan oppilaat. Siinä itkivät lapset, valmentaja, vanhemmat. Koutsi on sellainen pieni ja kurvikas blondi, hiukset puoleen selkään. Oli eilen aika sähäkkä näky minimekossa ja 15 cm korkeissa kultaisissa koroissa. Pojat varsinkin rutistivat valmentajaa oikein kunnolla :)
Mikään hyvä ei tunnetusti kestä kovin pitkään. Aamulla herätin lapset klo 6. Vartin yli kuusi soi puhelin ja tuli ilmoitus, että koulun alkua on lykätty kahdella tunnilla. Komensin lapset takaisin pehkuihin, palataan asiaan. Ei tarvinnut tänään sitten lähteä minnekään, peruutus tuli jo vajaan tunnin sisällä. Yläpuolella on syy koulun peruuntumiseen: LUNTA. Mä olen kyllästynyt tähän lumeen!
Viikonloppuna on isot kisat ja vaikka herkistelyvaihetta mennään, niin altaasta ei sopisi olla poissa päivääkään. Katsoin varmuuden vuoksi YMCA:n tilanteen ja se oli auki puoleenpäivään. Lapset ylös, ulos ja uimaan. Miehen kanssa kävelytimme sillä aikaa Felixin.
Käyttävätkö pojat Suomessa paljon rusetteja? Meillä ne ovat yleistyneet muutamassa vuodessa. Niitä on enemmän kuin solmioita. Tietysti mun mielestä tytär pikkumustassaan ja poika rusetti kaulassa olivat ne eilisen illan tähdet.
Vähän apeana katselen ikkunasta ulos. Jos koulu ei ole huomenna kiinni, niin ei sitten koskaan. Kello lähentelee ilta-viittä ja lunta satelee hiljalleen. Talvi saisi jo loppua.