Eilen maanantaina pyörähdimme luontopolulle miehen ja Felixin kanssa. Felix-koira nauttii uusista maisemista ja nytkin oli pikkuisessa pitelemistä. Luonnonpuistossa oli paljon muita kulkijoita ja eväsretkeläisiä, vapaapäiväksi (Memorial Day) lähdettiin luonnon helmaan. Päivä oli jo sen verran lämmin, että oikein muualla ei olisikaan jaksanut tuntia paria kävellä.
Projektit olivat illalla pulkassa. Tai niinhän mä luulin. Nuorimmainen muisti kuuden seitsemän maissa, että hänellä on espanjan projekti. Pitää valmistaa kalaruokaa ja videoida se. Selostus tietysti espanjaksi. Onneksi pakastimessa oli yksi lohi. Juniori värväsi vanhemmat sisarukset avuksi ja kala oli tuota pikaa pannulla ja nauha kasassa. Tänään näin valmiin teoksen ja siinä vaiheessa kun kala tirisee pannulla ja George Michaelin Careless Whisper pauhaa mahtipontisena meinasin pudota tuolilta. Puhutaan siinä videolla espanjaakin. Lapsia on muuten aina kehuttu vahvasta r-kirjaimesta. Ei meinaa onnistua ainoastaan eglantia äidinkielenään puhuvilta.
Yksi lapsista oli kirjoittanut aineen siitä miltä tuntuu olla maahanmuuttajan lapsi. Tarina oli hyvin kirjoitettu ja moni asia oli tuttu. Kuten, että olisi kiva kun olisi isovanhemmat lähellä tai että ei tarvitsisi nolostella vanhemman vahvaa aksenttia (minä). Ainahan vanhemmissa jotain nolosteltavaa on murrosikäisten mielestä. Koskettava oli kuitenkin se kohta, jossa lapsi sanoi että vanhempi ei aina puhu julkisilla paikoilla jottei herätä huomiota. Näille mulle kävi, kun mentiin lasten kanssa myöhään illalla Wendy's pikaruokapaikkaan. Taaksemme tuli mies, jolla ase roikkui lonkalla. Jotenkin tuli sellainen olo, että en halua hänen huomiotaan herättää. Mistä sitä tietää vaikka olisi ollut kuinka avarakatseinen ja ihana ihminen, mutta eipähän tehnyt mieli ottaa selvää. Maassa on viime aikoina tapahtunut järkyttävä muutos: ulkomaalaiset toivotetaan hornan tuuttiin hyvinkin napakasti. Toisaalta ihmiset, jotka ovat olleet ystävällisiä ja hyvätapaisia ovat sitä vieläkin enemmän.
Ei ole ihan jokapäiväistä nähdä asetta kannettavan esillä. Niin pitää kuitenkin toimia jos ei ole aseenkantolupaa. Luvan kanssa aseen saa laittaa sitten piiloon.
Kävelimme Sycamore lenkkiä. Näimme paljon oravia, muutaman pupun, monenlaisia lintuja ja kaksi peuraa.
Luonnonpuistossa pitää lain mukaan pitää eläimet kiinni, ihan fyysisessä hihnassa.
Katsoin ensiksi, että onpas kivaa kun on laitettu opastaulu luonnonantimista. Kuvissa oli viinirypäleitä, persimoneja, sieniä ja vadelmia. Mutta pikkutekstin lukemalla paljastui, että pyydettiinkin ettei näitä herkkuja kerättäisi tai syötäisi. Ne on tarkoitettu luonnonpuiston villieläimille.
Meidän pihamaan persimonipuussa on vaikka kuinka monta hedelmän alkua. Jos ne kaikki kypsyisivät, niin sykyllä voisimme jotain jo ehkä säilöä. Ja jäisi niistä peuroillekin pari :)