Mitä nainen tekee vapaapäivänään? Siivoaa. Entäpä mies? Lukee kirjaa, ajelee moottoripyörällä, käy elokuvissa. Olen jo aikapäivää sitten päättänyt, että en siivoamisesta stressaa, koska se näyttäisi olevan yksi niitä asioita jotka on omistettu minulle yksinoikeudella. No, kyllä mä joskus stressaan hyvistä päätöksistä huolimatta ja aivan erityisesti silloin kun on vieraita tulossa ja vähän aikaa. Mutta nyt on taas mukavan siistiä ja itselläni hyvä mieli. Puhtaus on puoli ruokaa.
Kun aloin tauon jälkeen taas kirjoittaa kerroin aloittaneeni joogan. Ekan kerran kävin joogatunneilla San Diegossa syksyllä 1999. Kaksoset painoivat kahdeksannen kuukauden kohdalla sen verran vatsassa, että jooga jäi. Toin paljon iloa joogakavereilleni silloin: takuuvarmasti taivuin kaikista vähiten. Etkö sä ton enempää mene kysyttiin kerran jos toisenkin. En mennyt. Naljailu oli hyväntahtoista, ei tarvinnut vedellä poroja sieraimiin.
Kuntoilin syksyllä ja talvella 2015 reilun puolivuotta säännöllisesti neljä viisi kertaa viikossa. Odotin samaisia kaksosia uintiharkoista ja aikaa oli tuhlattavaksi kolme tuntia vähintään. Aloin käydä YMCA:lla. Kun olin puolituntia jonkun stepperin kanssa hurvitellut teki mieli jo lyödä hanskat tiskiin. Kellon vilkaisu kuitenkin palautti tolkkuihinsa: en jaksaisi istua autossa odottamassa kahta tuntia, käydä kirjastossa tai shoppailla. Lisää hurvittelua toisenlaisten vimpaimien kanssa.
Jooga on kiehtonut aina. Joskus 80-luvun alussa lainasin kirjastosta kirjan, jossa opetettiin perusteita. Luin ja yritin, mutta vähän hankalaa se oli omintoimin. Yksi aamu sitten uskaltauduin YMCA:lla joogaan, gentle yoga oli tunnin nimi. Kokemus oli ihana. YMCA tarjosi joogamatot, viltit, palikat. Opettaja osasi tarjota variaatioita vasta-alkajalle ja edistyneemmille.
Pikkuhiljaa aloin seikkailla YMCA:n toimipaikkojen joogatunneilla. Parhaimmillaan kävin viikossa kokeilemassa neljää eri YMCA:ta. Lähin toimipaikka on vajaan 10 minuutin ajomatkan päässä ja sinne kulkeuduin aika usein. Ihmettelin, kun aamutunneilla oli paljon vanhempia naisia. Syy selvisi sitten ekalla tunnilla. Ohjaaja M. oli vähän vanhempi, charmantti herra, vivahdus ikihippiä. Tunnin jälkeen moni oppilas jäi halaamaan ja kiittämään, kertomaan kuulumisiaan.
Keskiviikon iltatunnille mennessä ihmettelin, että onpas paljon miehiä. Opettajan ilmaannuttua syy selvisi: Tsekistä kotoisin oleva J. oli varsin muodokas, pitkät liehuvat hiukset, seksikäs aksentti, antava kaula-aukko, heliseviä koruja ja iloinen ilme. Poikia ei tarvinnut komentaa eturiviin, asettuivat sinne ihan automaattisesti. Sikäli kiva, että mielelläni olen takarivissä.
Olen nyt joogaillut enemmän ja vähemmän aktiivisesti reilun vuoden. Viime kesänä kävin viikottain neljä, viisi kertaa tunneilla. Viime aikoina tahti on ollut hitaampi. Tunnin jälkeen on käsittämättömän hyvä olo. Selkä on viimeisen 10 vuoden aikana vihoitellut, mutta jooga pitää sen kunnossa. Ei musta käsillä- tai päällä seisojaa tule, mutta ei se ole tarkoituskaan. Jokainen ottaa joogasta sen mikä hyvältä tuntuu. Mulle tärkeitä ovat hengitys, kierrot, venytykset, hiljentyminen, keskittyminen.
Viime vuosina olen yrittänyt keskittyä elämässä siihen, mikä on hyvää. Olen luontainen murehtija, herään keskellä yötä vatvomaan tulevia. Isäni usein sanoi, että kyllä se siitä sitten. Vanhuksia on haastateltu ja kysytty mitä he eniten katuvat elämässään. Moni on vastannut, että turhaa murehtimista. Optimismin sanotaan olevan yksi avaimista menestykseen ja onneen. Viime päivinä olen iloinnut Mauno Koiviston ajatuksesta: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin".
Musta tuntuu, että tänään on erityisen hyvä päivä olla onnellinen.