Lasten kouluvuosi alkaa olla pulkassa. Kevätjuhliahan ei ole. Tällä viikolla on loppukokeita. Ei joka päivä ja toisinaan parit päivässä.
Eilen aamulla poika tuli yllätyksellisesti kotiin jo klo 9 jälkeen. Loppukoe oli tehty. Mulle selvisi vasta pari viikkoa sitten mitä anatomian opinnot pitivät sisällään: pieneläinten ruumiinavauksia. Opinnot liittyvät lukion linjaan, joka suuntautuu designiin ja peleihin. En usko, että kukaan linjan pojista arvasi, että lopputyönä leikellään iäkäs minkki. Opettajalle esiteltiin minkin hengitys- ja verenkiertoelimistö, viisi erilaista lihasta, aivot. Kaikki siististi esittelyalustalla, ruumiista irrotettuina. Harjoittelutyö tehtiin possulla. Sitä ennen opiskeltiin mm. sammakoiden ja kanojen anatomiaa. Varsinaisia leonardo da vincejä tulollaan.
Oikeuslääketieteen/kriminologian opinnot ovat myös olleet mielenkiintoisia. Yksi ilta lapsi tarttui käteeni ja alkoi luetella käden luiden nimiä latinaksi. Muutkin ihmiskehon luut käytiin läpi ja latinaa tuli kuin munkin suusta. Itselläni aikoinaan lukio sujui ihan ok, mutta olisihan ollut metkaa opiskella vaikka juuri kriminologiaa.
Kuvasin muutaman meidän naapuritalon aamukävelyllä. Luonto on niin vehreä, että silmiä särkee. Ihmiset pitävät pihoistaan hyvää huolta.
Alakuvan ranch -tyyppinen talo on sisältä suoranainen aarre. Talo osallistui aikoinaan meidän "asuntomessuille" ja voitti muistaakseni hopeaa. Ihastuin taloon ihan valtavasti: sopivan vaatimaton ulkoa ja paljon kauniita yksityiskohtia sisällä. Puoliksi vakavissamme miehen kanssa asiasta puhuimme, mutta silloin näytti että talo olisi ollut huoneen pari liian pieni.
Tämä kahden viimeisen kuvan lintu (käsittääkseni Mourning Dove, vaikertajakyyhky, jonka laulu on surumielisen kaunis) oli pesänrakennuspuuhissa. Sinnikkäästi se poimi nokkaansa kerran toisensa jälkeen oksan ja vihdoin onnistuttuaan lennätti sen kotipesään. Oli mukava seurata sinnikästä puurtajaa, joka ei lannistunut vaan yritti uudelleen ja uudelleen.
Sinnikästä keskiviikkoa!
Halauksin,
Johanna