Silloin kun synnyin oli Suomi viisikymppinen. Moni asia ei ollut ollenkaan niin itsestäänselvä kuin nykyään tai niinä vuosina kun vartuin. Sain nähdä Suomessa ollessani ne hyvät vuodet, kun teollisuus kasvoi, työtä oli useimmille, vienti veti ja maa kukoisti. Rakentamisen ja hyvinvoinnin aikaa. Edelleenkin Suomi on hyvä paikka suomalaisille ja monille muualta tulleille. Minulle Suomi tarkoittaa ihmisiä, jotka ymmärtävät minua oikeastaan ilman sen kummempia selityksiä. Meitä ulkosuomalaisiakin on parisen miljoonaa ja tänään meistä moni juhlii.
Tai aika moni taitaa juhlia tulevana viikonloppuna tai edellisenä, kuten meidän paikallinen Suomi-seura. Juhla järjestettiin vapaaehtoisvoimin ja suunnittelu alkoi useita kuukausia sitten. Puuhanaisena toimi amerikkalainen, joka oli vaihto-oppilaana Suomessa parisenkymmentä vuotta sitten. Aikaa ja vaivaa säästämättä hän toteutti juhlaa huolehtien lukuisista suurista ja pienistä yksityiskohdista. Suomalaisuus voi olla siis mielentila, identiteetti vaikka ei ihan suomalainen olisikaan. Toki moni muukin seuran jäsen teki lukemattomia tunteja. Juhla oli onnistunut, iloinen tapahtuma jossa moni taisi puhua äidinkielenään muuta kuin suomea.
Seura sai alkunsa muutama vuosikymmen sitten, kun perustaja alkoi tutkia suomalaisten juttukaverien puutteessa puhelinluetteloa. Hän myös tarinan mukaan seurasi autoja, joissa oli viitteitä Suomesta lipun tai muun muodossa. Arvioisin, että nykyisistä jäsenistä alle puolet ovat suomalaisia. Moni on tullut toimintaan mukaan puolison tai suvun historian kautta. Illan musiikista vastasi kaksi ammattimuusikkoa: toisella on suomalainen vaimo ja toinen on johtanut Seattlessa suomalaista kuoroa.
Juhlapaikka oli NC Center of Architecture and Design - äkkiseltään olisi voinut kuvitella rakennuksen olevan Pohjolassa. Kaikki esillä olevat koristeet ovat seuran jäsenien omia, esimerkiksi pöytiä koristavat liput ja kynttilänjalat. Juhlaan osallistui n. 110 henkilöä. Maamme laulu laulettiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Sauli Niinistön puhe ulkosuomalaisille kosketti. Presidentti Niinistö tarkoin kuvasi meidän ulkomailla asuvien tuntoja, syitä miksi olemme maailmalle lähteneet. Hän myös antoi tunnustusta siitä työstä, jota ulkosuomalaiset tekevät. Aina ei tule ajatelleeksi, mutta itsekin kerron lähes päivittäin mistä olen kotoisin, minkälainen maa, keitä muita sieltä on maailmalle lähtenyt.
 |
| Lumipallokuja. Kynttilät tuikuttivat pallojen keskellä illan hämyssä. |
Ilta oli upea. Tapasin monia uusia ja vanhoja ystäviä. Ohjelmanumeroista koskettavin oli varmastikin Sibeliuksen "Tuonelan joutsen", huilulla ja pianolla esitettynä. Joululaulut "En etsi valtaa loistoa" ja "Sylvian joululaulu" soivat kauniina ja haikeina. Kuvia ei kannata katsoa liian kriittisesti - nappasin monta kuvaa ennen kuin juhlaväki oli paikalla ja kattaukset & koristelut alkutekijöissään.
 |
| Valmiina juhlaan |
Mitä Suomelle toivon? Terveyttä ja pitkää ikää, niinhän sitä tavataan sanoa. Terveys voisi olla sitä, että yhteiskunnassa on tasapaino, jokainen tuntee tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi, että luontoa kunnioitetaan ja vaalitaan. Pitkäikäisyys tarkoittaa rauhan aikaa, turvallisuutta. Ajattelen myös niin, että pahimmat kasvukivut ovat ohi ja Suomen on aika tehdä omia juttujaan. Toki muita maita huomioiden, mutta itsenäisesti eläen. Oma tupa, oma lupa.
Illan aikana juttelin monen sellaisen kanssa, joka oli ikäänkuin naitu kansaan. Ei tarvinnut edes kysyä, kun kertoivat että suomalaiset ovat ystävällisiä, avoimia, avuliaita, mukavimpia ihmisiä mitä on kohdattu. Suomi on kaunis maa ja kaikki toimii. Meillä on paljon syitä olla ylpeitä maastamme ja kansastamme. Vaalimisen arvoisia asioita.
Kiitos Suomen itsenäisyyden puolustajille.
Eläköön, eläköön, eläköön!
❤:lla Johanna