Yksi mukavimpia tunteita on, kun tapaa ihmisen joka tuntuu heti omalta, läheiseltä. Meillä oli toissajouluna sellaisia vieraita :) Olin tavannut heidät kerran pari lyhyesti ja niin me vain pärjäsimme pari viikkoa loistavasti. Osaksi tietysti johtui siitä, että vieraamme olivat tavattoman hienotunteisia ja avuliaita. Sitä joulua on ikävä.
Meillä tuli jo vähän lunta, muutama haituva. Ajoin sunnuntaina uintikisoihin parin tunnin päähän ja lännessä oli jo huomattavasti enemmän lunta ja jäätä. Aamun pimeinä tunteina hirvitti, kun tie kiilsi eikä voinut olla ihan varma onko se jäätä vai kosteutta. Reilu viikko sitten kävi surkeammin, kun olin aamuruuhkassa: liikennevaloista lähtiessä suuri pickup truck täräytti perään. Onneksi vauhtia ei ollut paljon, sillä se hiljaisen vauhdinkin täräys tuntui. Poliisi piti soittaa paikalle, jotta saimme virallisen raportin ja vakuutusasiat hoidettua. Peräänajaja oli ihan mukava, ehdimme siinä vaihtaa sukumme vaiheita. Hänen sukunsa oli nähtävästi lähtenyt Ruotsista ja matkannut Ison-Britannian kautta tänne. Kiropraktikot ovat lähestyneet kolarin jälkeen ja kutsuneet ilmaiseen tarkastukseen sisältäen mm. röntgenin. Lakimiehet ovat jättäneet rauhaan, koska vastapuoli myönsi syyllisyytensä.
 |
| Portti takapihalle |
Tein taas aikani kuluksi testin siitä, ketä suomalaista voimanaista muistutan. Ilokseni sain tulokseksi Tove Janssonin. Pitäisiköhän lähteä saaren ostoon? Sitä ennen kai pitäisi luoda jotain ainutlaatuista. Luulen kyllä, että peli ratkesi sillä kun merkitsin suosikkilainaukseksi ajatuksen, että konstikos on olla rohkea jos ei pelkää. Tein testin uudellen vaihtaen ne pari kiikun kaakun kohtaa toisiksi ja sitten Armi Ratia olikin sielunsiskoni. Testit on hauskoja.
 |
| Takkatulen lämmössä |
Olo on jostain syystä haikea. Ensi vuonna tähän aikaan valmistelen kotia jouluun ja odotan vanhempia lapsia lomalle. Tämä on viimeinen joulu, kun vietämme sen kaikki näin, yhdessä odotellen ja valmistellen. Lapset ovat valmiina lentämään, vaikka kyllä se varmasti hirvittää. Mäkin olen valmis heidät matkaan päästämään, mutta ei se ihan helppoa ole. Niin monta asiaa jäi tekemättä. Olen onnellinen, että he pääsevät aloittamaan uutta ja toivottavasti antoisaa ja jännittävää vaihetta elämässä. Mulla on jo vain nyt ihan kamala ikävä. Onneksi juniori on sitten vielä pari vuotta ilona, vaikka hän kyllä pyysi että rakentaisimme kolmannen autotallin yläkertaan hänelle omat tilat. Pääsisi vanhuksista eroon :)
❤:lla Johanna, siipi vähän syrjällään