Olen vähän uudessa tilanteessa. En ole vielä aikaisempina jouluina ollut työtekijä tässä maassa, joten perheiden kohdalla mietin miten toimin. Yksi perhe kuitenkin oli jo aikaisin syksyllä joululahjalistallani. Arvelin, että he eivät villasukista pahastuisi. Saattaisivat jopa ottaa ne tyytyväisinä vastaan. Läheskään kaikille en tohtisi antaa.
Mutta sittenpä tuli tenkkapoo. Minä kun en ole käsityöihmisiä. En varsinkaan lahjasukkakäsityöihmisiä. Selailin nettiä ja löysin Suomen Turusta tekijän, jonka käsiala on kaunista ja hinnat kohtuulliset. Otin yhteyttä. Sukat valmistuivat vinhaa vauhtia ja näistä tuli kyllä enemmän kuin kauniit. Jos jollekulle toiselle tulee sukka-asioita mieleen ja aikaa tai taitoja ei riitä, niin välitän mielelläni sähköpostiosoitteen tälle kädentaitajalle.
Perhe on kiinnostunut eri kulttuureista ja tavoista. Hygge -kirjan mukaan kirjoitin lappusen kertoen, että kirjan luettuani tuntui siltä että se voisi kertoa myös Suomesta. Siinä missä tanskalaiset toteavat asian olevan "hygge" me suomalaiset sanomme jonkin tuntuvat kotoisalta.
Lahjalaatikon päällimmäiseksi vielä suklaata. Mun makunystyröistä on tainnut kyllä mennä maku, sillä Geishat eivät ole enää maistuneet entsiltään. Sama kävi Wienernougat -konvehtien kanssa. Aika on joko kullannut muistot tai sitten makunystyrät ovat kuluneet. Mikään ei maistu samalta kuin ennen.
Laatikon päälle vielä rusetti ja lahja on valmis.
Tämä viikko on ollut jokseenkin outo. Töitä ei enää juuri pitänyt olla ja itse asiassa viime viikon jo pyörittelin peukaloitani. Olin sen verran pöljä, että jätin monet kotityöt tälle viikolle. Kaikki asiakkaat ovat nyt kai sitten havahtuneet tulevaan jouluun ja on pitänyt kieltäytyä muutamasta kutsusta, en voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.
Eilen illalla kävimme kahden pikkuisen hoidokin kanssa metsästämässä jouluvaloja. Kumitassut alle ja kartsalle pärtsäilemään. Vuoden vanha pikkuinen tyytyi sanomaan "wau", kun oli oikein paljon valoja. Pari vuotta vanhempi sisaruksensa keskusteli kanssani asiantuntevasti. Monet asiat ennätimme puhua. Kun ajoin pikkuisia kotiin aloitti vanhempi lapsi "Twinkle twinkle little star" ja nuorempi liittyi lauluun mukaa, vaikka ei sanoja vielä osaakaan. Kolme kertaa laulu raikasi. Mulla oli ihana ilta. Siinä on jotain aika liikuttavaa, kun lapsi innostuu jouluvaloista.
Olen kiitollinen, kun meillä joulua vietetään vasta maanantaina. Yksi päivä lisää ennen kuin käymme joulun viettoon.
❤:lla Johanna, puuhanaisena