Pyörähdin nyt tiistai-iltana kaupassa hakemassa maitoa ja lapsille leipää eväiden tekoon. Siellä oli varmaan miljoona miestä (no ainakin 20) kukkapuskien ja korttien pauloissa, kuoharihyllyllä kävi kuhina ja suklaat näyttivät saavan vauhtia. Valentine's Day otetaan täällä vakavasti. Meidän perheessä on enemmänkin suomalaiset menot: ostin miehelle kukkapuskan ja mies hankki neljän sortin täytekakun. Lapille valitsin evääksi (siis jälkiruuaksi) Godivan suklaata.
Yliopistoasiat vaativat edelleenkin paneutumista. Molemmat kaksoset ovat saaneet opiskelupaikkoja ja nyt valitaan sitä sopivinta. Muutama ratkeaa vasta parin kuukauden kuluttua. Tytär lensi Ohioon viikonloppuna. Koutsi tuli vastaan lentokentälle ja esitteli tyttären uintijoukkueelle. Nykyiset joukkueen jäsenet ottivat siipiensä suojaan ja tytär vietti hauskan illan ja yön yliopiston asuntolassa. Seuraavana päivänä oli haastatteluja ja jos ne sujuivat hyvin oli mahdollista saada vielä opintoihin useamman tuhannen dollarin alennuksia. Tytär on jo puolittanut opiskelun hinnan yliopiston myöntämillä stipendeillä, mutta lisää voisi olla tulossa.
Tulomatka olikin sitten hauska. Tytär myöhästyi jatkolennolta ja joutui yöpymään 12 tuntia lentokentällä. Alaikäisenä hän ei päässyt hotelliin, vaan ohjattiin lentokentän työntekijöiden taukotiloihin. Aamulla hänet sitten saatettiin lentokoneeseen. Ohiossa taas olivat muiden oppilaiden vanhemmat kauhistelleet, että lapsi on pistetty yksin Pohjois-Carolinasta matkaan. Nimittäin valtaosalla muista yliopistoon tutustujista oli ollut vanhemmat mukana. Tuli vähän huono vanhempi olo. Jotenkin kuvittelimme, että lähes täysi-ikäiset lapset kyllä pärjäävät itse. Tässä taas näkee meidän suomalaisten eron amerikkalaisiin. Olemme mekin miehen kanssa suomalaisittain ylisuojelevia, mutta amerikkalaisittain lapsi taas pudotetaan altaan syvään päähän.
Mies ja lapsuikainen lähtevät reilun kuukauden kuluttua tutustumaan eurooppalaiseen yliopistoon. Varmasti lapsi matkasta suoriutuisi itsekseenkin, mutta onhan se vähän eri juttu matkata Euroopassa kuin täällä kotimaassa.
Nuorimmainen sai vihdoin ja viimein aloittaa eilen ajotunnit. Teorian hän opiskeli ennen joulua. 16-vuotissynttärit ovat vajaan puolen vuoden päästä, joten ajotunnit ovat puolivuotta myöhässä. Meidän koulupiirissä on ollut ruuhkaa ja ajotunteja ei ole pystytty järjestämään riittävästi. Lapsi oli tänään ajellut Raleighin downtownissa, toisella ajotunnillaan. Ajotunti kestää kolme tuntia ja kaksi oppilasta vuorottelevat ratin takana. Eilen oli pyöritelty parkkarilla ja kyläteillä, huomenna odottaa highway. Sitten on aika suorittaa kirjallinen koe katsastuskonttorilla ja jos se menee läpi on lapsella opetuslupa käsissään. Alkaa mun ja miehen osuus, lapsi ajaa ja vanhemmat neuvoo. Vuoden päästä pitäisi olla kortti käsissä.
Ystävänpäivä on mulle vähän kaksijakoinen: amerikkalainen tyyli on vetävä, juhlitaan sitä tosirakkautta. Mutta kyllä ystävyyttäkin kannattaa juhlia vaikka se ei ihan se elämän suurin rakkaus olisikaan.
❤:lla ja ystävyydellä Johanna