Onnellista alkanutta vuotta! Joulu ja vuodenvaihde hujahtivat ohi ja en ennättänyt mitään päivitellä. Tai istuin mä käsi poskella ja päivittelin kaikenlaista, päivät pitkät. Kuten sitä kuinka nopeasti aika rientää, kun lapset ovat kotona. Kaksoset matkaavat muutaman päivän kuluessa takaisin yliopistoihinsa ja mulla on jo ikävä.
Tulin rappusille kirjoittamaan ja nauttimaan auringosta. Päivä on ihanan lämmin, yli 20 C auringossa. Suljen silmät ja etäinen liikenteen humina kuulostaa meren ja aaltojen kohinalta. Ihan rantalomafiilikset.
 |
| Amaryllikset kukkivat vasta nyt, yksi ei ole päässyt vielä ollenkaan vauhtiin |
 |
| Muumiviltti on lahja itselleni. Se oli täkäläisessä verkkokaupassa niin huikeassa alennuksessa, että olisi tuntunut muumipetokselta olla ostamatta sitä. |
 |
| Joulun parhaita lahjoja: kirja ja taidokkaasti neulotut villasukat |
Päällimmäisenä joulusta jäi mieleen mukava tunnelma, vaikka välillä vähän yhden naisen ohjelmanumerolta tuntuikin. Päätin olla stressaamatta ja hoitaa hommani vähin äänin. Olen oppinut, että äänen korottaminen ei mitään muuta paitsi tunnelman. Lämmitti sydäntä, kun lapsi sanoi pari päivää sitten että tämä joulu on ollut ihanaa aikaa. Tapaninpäivänä kävimme tuttavaperheen luona illastamassa. Kyläpaikka on mieluisa ja meidän lapset ovat innoissaan: perheen isä on erinomainen kokki ja ruokaa on runsaasti ja se on maistuvaa. Jouluruokien jälkeen oli kiva syödä mureketta, perunamuusia, lasagnea, kanaa.
 |
| Ystäväni tietää mistä pidän. Starbucksin Been there -sarjan Pohjois-Carolina muki on sopivan kokoinen espressolle, tuplasellaiselle. Pitäisiköhän alkaa kerätä sarjaa? Kettukarkit ovat nostalgisia, mutta oliko niissä ennen näin paljon sokeria? |
 |
| Tämän vuoden Starbucksin joulukuusenkoriste on mielestäni kaunein koskaan. En kyllä pikkutyttönä ikinä haaveillut, että alan ripustella kahvikuppeja joulukuuseen. |
Uudenvuodenpäivänä kohtasimme toisen tuttavaperheen golfkentän kerhotalolla. Olen kirjoittanut aikaisemmin tästä meidän jokavuotisesta perinteestä: 1.1. klo 12 tapaamme samassa paikassa takkatulen loimussa ja nautimme yhteisen aterian sekä vaihdamme lahjat. Mustasilmäpapuja söin tälläkin kertaa salaatin muodossa varmistaakseni onnellisen vuoden 2019.
 |
Hankin jo hyvissä ajoin lapsille palapelin koottavaksi joululomalla. Pari iltaa sitten se kaivettiin esille ja istuin pöydän toisessa päässä katsellen kolmikkoa, joka päät yhdessä kokosi palasia ja höpötteli niitä näitä. Siinä oli hyvä istua ja ihmetellä jälkikasvua, niin suuria ja viisaita. Ja välillä ihan päättömiä.
Uudenvuodenlupausten suhteen olen oppinut, että yksinkertainen lupaus on paras. Helpoimpia pidettäviä ovat olleet totaalikieltäytymistä koskevat: en syö karkkia, pullaa, kakkuja jne. Hankalimpia pidettäviä ovat taas ympäripyöreät pyrkimykset. Saas nyt sitten nähdä kuinka pyrkimysteni kanssa tänä vuonna käy.
Mua harmittaa, kun menen kauppaan ilman omia ostoskasseja. Tuntuu, että teen hirveän ympäristörikoksen ja riistään pienen palan maapallon tulevaisuutta. Tämän vuotinen lupaukseni onkin käyttää omia ostoskasseja mahdollisimman paljon. Suomesta toin itselleni nämä kauniit Lidlin-kassit. Voiko somempia olla. Makian kangaskassi on myös Suomi-tuliainen itselleni. Mä tykkään näistä "oikeista" muumikuvista. Teksi saa olla mottoni tälle vuodelle: through the rough seas. Toivottavasti aallokko ei kovin heittele, mutta jos heittelee niin airoihin kiinni ja soutamaan.
Pari muutakin asiaa haluan tänä vuonna tehdä paremmin. Molempiin näistä liittyvät kirjat ja esittelen ne tuonnempana. Mulla on säästötavoitteita ja onhan se kamalaa, kun tämän ikäinen ihminen ei osaa vielä meikata.
Onnellista, armollista vuotta!
❤:lla Johanna