Nyt ovat lapset taas matkoissaan. Tyttären viimeinen päivä kotona oli sikäli tukala, että olin sairastumassa. Päätin kuitenkin saada lapsen kunnialla matkaan ja ibuprofenin ja sisun avulla siitä selvittiin. Olen nyt ollut aikamoisessa röhässä viimeiset neljä päivää, mutta pikkuhiljaa helpottaa.
Tytär varasi menolipun takaisin yliopistoon ja otti tietysti halvimman. Ei olisi kannattanut, näin voimme jälkeenpäin todeta. Mies, joka on aikanaan matkannut maapallon ympäri varmaan muutaman kerran tarkasti lennot ennen maksua mutta ei hänkään hoksannut sitä olennaisinta. En voi edes oikein edellyttää että tytär itse olisi tajunnut.
Matkatavarat oli pakattu yhteen matkalaukkuun ja reppuun. Täältä meiltä Pohjois-Carolinasta New Yorkiin matkalaukusta tuli ylimääräistä maksua $150. New Yorkissa laukku piti hakea karusellista ja sen kanssa painella toiseen terminaaliin ja taas check-in. Tällä kertaa matkalaukkumaksu Amsterdamiin oli $190.
Amsterdamissa jälleen laukku piti hakea hihnalta ja tsekata se Skotlannin-koneeseen. Hintaa vain 40 euroa.
Kyllähän meitä tyttären kanssa harmitti, mutta lohduttelin että toista kertaa ei samaa virhettä tehdä. Tuolla lähes 400 dollarilla olisi melkein ostanut matkalaukun sisällön siellä perillä. Mäkin olin niin tyhmä, että en katsonut että matkan hintaan kuuluu vain 10 kiloa käsimatkatavaroita. Tähän saakka ulkomaanmatkoilla olen saanut tsekata tavarat lähtöpäässä ja ne ovat palanneet hoteisiini perillä. Mulle ei tullut mieleenkään, että on ulkomaanlentoja joilla matkalaukkunsa joutuu kerta toisensa jälkeen hakemaan karusellista ja tsekkaamaan taas.
400 dollaria on iso lovi tyttären budjettiin, opintolainalle olisi parempaakin käyttöä. Lupasin sponsoroida osan rahdista. Surkuhupaisinta on, että jos tytär olisi varannut pari sataa kalliimman matkan olisivat lennot olleet suoremmat (yksi vaihto) ja matkalaukku kuulunut samaan hintaan. Lisäksi mannertenvälisellä lennolla olisi saanut jotain syötävääkin pariin kertaan. Norwegianilla kaikki oli maksullista, eikä ihan halpaa.
Ensimmäisestä lennosta vastasi JetBlue, toinen oli Norwegianilla ja kolmas KLM. Vasta KLM:n lennolle tsekatessa oli virkailija ystävällisesti auttanut siirtämään vajaan kilon verran tavaroita matkalaukusta selkäreppuun: ylipainosta päästiin eroon ja käsimatkatavaratkin painoivat vielä alle 10 kg. Olisihan se ollut kiva jos JetBluella ja Norwegianillakin olisi autettu nuorta matkustajaa säästämään rahojaan, mutta se ei taida kuulua lentoyhtiöiden tapoihin. Tuntuu, että ideana on kerätä mahdollisimman paljon muita maksuja "halvan" lentohinnan kattamiseksi.
Ystäväni isä matkusti hautajaisiin Minnesotaan muutama viikko sitten. Halvimmat liput eivät olleet ihan halvat, mutta valinnanvaraa ei kauheasti ollut. Täällähän on tapana järjestää hautajaiset aika nopeasti kuoleman jälkeen, usein jo viikon sisällä. Hautajaisissa oli kuitenkin viivästymysiä ja ystäväni isä joutui siirtämään paluumatkaa. Ennen kuin hän pääsi asiaansa puhelimessa selvittämään piti maksaa 50 dollaria, koska tilaus oli tehty ominpäin internetissä. Menomatkalla käsimatkatavaratkin olivat maksaneet ja paikka myös. Tulomatkasta sai maksaa extraa $50 puhelisän lisäksi. Ystäväni totesi, että isälle olisi tullut halvemmaksi ja vaivattomammaksi maksaa ihan normaalihintainen normaaliyhtiön matka. JetBlue oli jälleen asialla.
Omia mokiahan nämä ovat, eikä niistä voi palveluntarjoajaa syyttää. Tällaiselle tavalliselle sukankuluttajalle taitaa kuitenkin olla parempi vaihtoehto vähän kalliimpi matka. Yllätyskuluja on vähemmän ja jos yllätyksiä tulee niistäkään ei joudu maksamaan itseään kipeäksi. Arvostan todella sitä, että KLM auttoi nuorta matkalaista säästämään pennosiaan. Seuraavalla kerralla ollaan sitten fiksumpia.
Harmittaa, kun viikonloppukin meni sairastaessa. Sain sentään joulukuusen tänään purettua ja kannettua tienvarteen. Kunnallisiin palveluihin kuuluu joulukuusien kerääminen. Aika kiva palvelu. Halusin pitää joulukuusen loppiaiseen ja sitten vielä siihen saakka, kun lapset ovat lähteneet. Sairastaessa tulee kyllä mieleen ne huolettomat lapsuuden päivät, kun vanhemmat kantoivat keltaista Jaffaa sänkyyn ja sai potea. Itse huolehdin perheen sairaista, mutta kun itse sairastan koirakin luikkii matkoihinsa kun yskäisen. No, toi mies yhtenä iltana lasillisen vettä kun kuuli että olen tukehtumassa. Monet hommat myös pitää hoitaa: käydä kaupassa, pestä pyykkiä, kuljettaa junioria, tehdä ruokaa. Pastaa tässä nyt on keitelty, enempää en ole jaksanut. Huomenna on jo parempi päivä, olen siitä ihan varma.
❤:lla Johanna, kantapään kautta oppineena