Olihan se aika ihana joulu. Vähän mulla valmistelut venähtivät. Olen ollut kiitollinen, kun joulua vietämme vasta 25. päivä lahjoineen ja ruokineen. Aattoiltana luuttuan lattiat viime töiksi. On mukava herätä puhtaaseen kotiin, aloittaa aamu riisipuurolla ja lahjojen avaamisella.
Lunta ei ole mailla eikä halmeilla, ainoastaan tässä postilaatikon koristeessa. Ruoho vihertää ja lämpötila on huidellut lähellä 20 C astetta. |
Parasta tietysti on, että lapset ovat kotona. Kaikki mun pikkuiset. Sen vuoksi valmistelut myös vähän kärsivät. Aattoiltana perhe haastoi pelaamaan Trivial Pursuitia. Olin suunnitellut, että valmistelen ruokia ja lahjojakin piti vähän paketoida. Ja pestä lattia. Pelin kanssa vierähti kolmisen tuntia ja tonttu luuttusi lattioita puolenyön jälkeen.
Felix on vertaansa vailla lahjojen etsinnässä. Laitan Felixin lahjapaketin nauhoihin aina pari pientä piparkakkua, varta vasten koirulille leivottuja. On oma ohjelmanumeronsa katsoa, kuinka Felix lahjansa löytää ja kiskoo omaan pesäänsä.
Suomen retkeltä toin suosikkisuklaita. Näppärästi laiska nainen ja kranttu perhe sai passelin jälkiruuan. No, leivoin mä vähän myös, mutta hyvin vähän. |
Lautapeli perheen kanssa kostautui ja joulupäivä meni kyökin puolella. Välillä huokaisin hetken ja jatkoin taas. En uskaltanut ihan tarkkaa aikaa edes luvata jouluaterialle, klo 19 oli sitten h-hetki. Pöytää katsellessa mietin, että voi jumprahuiti, kaikki tämä työ ja aika pliisulta näyttää. Perhe oli kuitenkin tyytyväinen ja juniorikin sai jotain lautaselleen. Piti miettiä gluteiinittomat ja kaikille maistuvat ruokalajit. Illalla ei tarvinnut unta odotella, hoipuin nukkumaan. Oli hyvä päivä.
Hopeakokoelma karttui taas muutamalla esineellä kuluneena vuonna. Aivan erityisesti innostun vanhojen hopeaesineiden kiillottamisesta. Siinä aika äkkiä näkee työnsä tuloksen. |
Mutta ei mua haittaa, että seuraavaan jouluun taas vähän aikaa vierähtää. Vähän ennen kuin kaikki oli valmiina vanhempi poika tuli nälissään kyselemään, että meneekö vielä kauankin. Ruokakomerosta löytyi hätäapua ja hyvin vitsikkäästi lapsi laittoi kuvat vielä instagramiin saatesanoilla "Christmas dinner". Nyt sen lähes 5000 seuraajaa luulevat, että meillä syötiin räksyjä jouluna...
![]() |
"Christmas dinner" - thank you my dear son. |
Vasta tänään pääsin joulusaunaan saakka. Mies oli tilannut Latviasta saunavihtoja. Oli mukava mäiskiä oikein sydämensä kyllyydestä. Burgundin padan valmistin eilen, joten ei tarvinnut ruuastakaan huolehtia. Muuten, huomaan käyttäväni yhtä luontevasti sanoja vihta ja vasta. Mä luulen sen johtuvan siitä, että raja kulkee suunnilleen Päijänteen halki. Keskisuomalaisena olen tottunut molempiin.
Toivottavasti Sinulla oli hyvä joulu. Iän myötä huomaan painopisteiden vaihtuneen: tärkeintä on nähdä perhe tyytyväisenä, katsoa kun hyörinää ja pyörinää leimaa ilo. Mä ehdin nukkua nyt viikonloppunakin. Ja aloittaa kirjan, jonka varasin joulun pyhille.
❤:lla Johanna, varsin tyytyväisenä suuntaamassa kohti vuotta 2020