Tuttu sanoi joskus, että satanen on helppo hävittää lompakosta, mutta yritäpäs säästää se. Säätäminen ei taida nykyään olla kovin muodikasta, kerrankos täällä eletään ja viimeisessä vaatekerrassa ei ole taskuja. Ja jos olisikin, niin rahalla ei mitään tekisi. Kuulee kauhujuttuja säästäjistä, jotka tekevät toisten elämästä kituuttamista omalla kituuttamisellaan. Itse ajattelen, että rahan on hyvä kiertää: säästöjä pahanpäivän varalle ja sopivasti elämiseen.
Kakeibo on tilikirja. Tässä ei nyt olla keksimässä pyörää uudelleen, mutta japanilaisittain säästämiseen suhtaudutaan kokonaisvaltaisemmin. Tilikirjaan merkitään etukäteen kuukauden tulot ja menot ja tilannetta seurataan päivittäin, viikottain. Sen lisäksi kirjataan ylös säästötavoite ja ennen kaikkea mitä varten säästetään. Chiban tilikirjassa on varattu tilaa pohdinnoille, rahankäytön havainnointiin. Tuliko nyt kahviteltua liikaa ja olisiko ollut järkevämpää syödä kakkupalan asemasta pala tummaa suklaata. Vähemmän kaloreita ja vähemmän hintaa. Kuukauden lopuksi summataan menot ja tulot ja heränneet ajatukset.
Suurin oivallus on, että säästäminen ei ole jostain kieltäytymistä, jostain vaille jäämistä, vaan rahaa käytetään omalta kannalta hyvin. Juuri siihen, mistä omassa elämässä saa iloa. Asioihin, jotka tekevät meistä tasapainoisia.
 |
| Mietelmät tuovat oman vinhan säväyksen säästämiseen. |
"Kakeibo on yli sadan vuoden ikäinen japanilainen perinne. Hani Motoko, Japanin ensimmäinen lehtinainen, levitti sen yleiseen tietoisuuteen vuonna 1904 opettaakseen kotirouville taloudenpitoa... Japanin hallitus edisti aktiivisesti kakeibon käyttöä koko 1900-luvun ajan, jotta maa pystyisi kilpailemaan läntisten talouksien kanssa."
Itselleni raha tuo iloa silloin, kun voin ilahduttaa sillä läheisiäni. Voin tarjota ehkä pieniä hetkiä, joihin muutoin ei olisi varaa. Kun lapsi lentää kotiin vuorokauden pari on kiva kustantaa hotelliyö jossain siellä matkan varrella. Tai kun sataa ja on kylmä lapsi voi ottaa alleen Uberin. Shoppailuretki ennen koulun alkua tai miehelle pussi Suomesta tilattua salmiakkia, lapsen opintolainan lyhentäminen...
Pidän kauniista esineistä, kirjoista, vaatteista, leikkokukista. Tykkään myös sijoittamisesta. Sillä saralla olen nappikauppias, mutta ei se mielenkiintoa vähennä. Matkustelisin ja katselisin maailmaa mielelläni enemmän ja suurin toiveeni olisi viettää perheloma lumisessa Lapissa tai Kreikan auringon alla. Ei haittaisi, vaikka joku toinen silloin tällöin siivoaisi kotini tai käydä joogatunneilla muuallakin kuin YMCA:llä.
 |
| Vastaamalla muutamaan kysymykseen alkaa oma rahankäyttö selvitä. Ja ennen kaikkea kuinka säästäjänä voi kehtittyä. |
Kirjanpitämisen malli menoineen ja tuloineen on valmiiksi mietitty, sopiviin sarakkeisiin vain summat ja säästämisen voi aloittaa. Kirjassa on tilaa 12 kuukaudelle, mutta kirjanpitoa ei tarvitse aloittaa tammikuusta. Varsin viisasta. Itse olen aloittanut menojen ja tulojen tarkastelun maaliskuussa. Joulun jälkeen tammikuussa on vielä laskuja joululta maksettavaksi ja budjetti hönkii äärirajoilla. Helmikuussa on hyvä henkäistä ja maaliskuussa voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Kesä lomineenkaan ei ole vielä lähellä, joten pari kolme kuukautta voi harjoitella millaista rahatalous on normaalioloissa.
Olen oppinut tunnistamaan muutaman syöpön, jonka voin karsia rankemmalla kädellä kukkaroni kimpusta. Vaikka olen tarkan markan nainen, niin kirpputoreilla pitää käyttää enemmän itsehillintää. Olen vähän kuin Sulo Vilen: halvalla sain. Mutta tarvitsenko todellakin kuudennen Hilfigerin paitapuseron, jos saan sen 3 dollarilla tai viidennen harmaan puuvillaneuleen. En. Astioiden ja kirjojen sekä sisustustuotteiden kanssa olen jo vetänyt jonkinlaista rajaa. Tila alkaa käydä vähiin.
Vaikka itse en juuri ruokaile ulkona lupaan aika hövelisti lapsille, että saavat käyttää luottokorttia syömiseen. Ei ne hampparit ja pizzat niin terveellisiäkään ole. Tämä on vähän kinkkinen kysymys, sillä lapset usein käyvät ulkona ruokailemassa kavereidensa kanssa ja siinä jäisi pois sitten sosiaalinen tapahtuma.
Ruokakaupassa aika usein mukana on ostoslista, mutta nappasen mukaan aika herkästi yrttejä, hedelmiä tai salaatin mielitekojen mukaan. Muutaman mansikan syötyäni rasiaan jää vielä jokunen, jotka sitten unohdan autuaasti jääkaapin perukoille. Kunnes seuraavan kerran himo yllättää ja ostan uudet mansikat. Ruuan poisheittämisestä yritän nyt opetella vielä rankemmin eroon ja tutkia ensin ruokakomeron sisällön ennen kuin ostan mitään.
 |
| Tykkään ajaatuksesta, että joka kuukausi voikin aloittaa uudelleen. Sen sijaan, että soimaan itseäni tuhlailusta voinkin ajatella, että nyt on uusi tilaisuus. |
Mun polvet ovat kuiskutelleet yhtä jos toistakin. Nyt ne yrittävät yhdessä nilkkojen kanssa kertoa, että et tarvitse mitään muita kenkiä kuin hyviä harjottelujalkineita kävelyyn ja juoksuun. Kaikenlaisia muita kenkiä on ihan riittävästi.
Näyttäisi myös siltä, että uudemmat sukupolvet eivät ole niin tavaraorientoituneita. Vaikka musta on ihana tehdä kauniita joulupakettaja, niin valtaosin lahjani ovat käteistä rahaa. Jokainen voi sitten ostaa sitä mitä tarvitsee. Oli iso päätös jättää joululahjakirjat ostamatta. Kirjapaketti on itselleni ollut jouluisin hyvin tärkeä paketti, jouluntuoja.
Säästämisen aloittaminen ei ole helppoa jos on tottunut siihen, että tili tulee ja tili menee. Eivätkä kaikki edes katso asiaa tarpeelliseksi. Mutta jos kipinä on syttynyt, niin kuten laihduttamisessa, niin säästämisessäkin kannattaa asettaa tavoitteet maltillisiksi, sellaisiksi että ne ovat saavutettavissa. Kauniisti toteutettu tilikirja inspiroivine ajatuksineen on oiva apulainen. Tämän helpommaksi ei säästäminen käy sen jälkeen, kun päätös on tehty.
"Tuhannen mailin matkakin
alkaa ensimmäisellä
askeleella."
Kiitos Bazar!
❤:lla Johanna, ei penniä venyttäen vaan pennistä nauttien