Kotiseutua on jälleen kierretty ja urakalla tutustuttu. Tai ainakin päiväkävelyn ja brunssin verran. Löysimme tiemme vihdoin myös kehuttuun venäläiseen ruokakauppaan.
 |
| Raleigh News and Observer -sanomalehden päätoimittaja Josephus Daniels. Mm. presidentti Rooseveltin aikaan hän toimi USA:n Meksikon suurlähettiläänä. Ikävä kyllä Daniels kannatti valkoista ylivaltaa ja rotuerottelua. Kuinkahan kauan mahtaa mennä, ennen kuin patsas Nash Square -puistosta poistuu? Toisaalta voisi olla hyvä säilyttää, ettei menneisyys unohdu. Nämä meidän etelän merkkimiehet tuppaavat kaikki olemaan enemmän tai vähemmän tällaisia. |
Ei täällä sentään ole alaston kokki touhunnut. Eikä kukaan puhunut ruokaa laittaessa tuhmia. Mutta tää borchkeitto oli kyllä valmistajansa puolesta aika mainio: Rivona. Keitto on tehty Liettuassa ja maistui ihan melkein suomalaiselle borchkeitolle. Löysin myös purkillisen smetanaa, mutta maku ei ollut kuitenkaan samanlainen kuin suomalaisessa Valion smetanassa. Tyyliltään hapankerma oli riikalaista, en tiedä sitten kuinka paljon muistutti esikuvaansa.
Osavaltion pääkaupungin Raleigh'n keskustaan on tullut paljon uusia ravintoloita ja kauppoja. Olemme olleet tosi laiskoja katselemaan, vaikka matkaa ei ole kuin parikymmentä minuuttia. Kävimme sunnuntaibrunssilla Weaver Street Market -ravintolassa/kaupassa. Paikka toimii osuuskuntaperiaattella ja ruoka tulee lähitiloilta ja on orgaanista. Orgaaninen on vähän hankala käsite, luomu kai on lähinnä oikea käännös. Merkintä "organic" ei kuitenkaan ole kovin ankarasti säännelty, joten oikeastaan se voi tarkoittaa mitä vain. Samaan kastiin kuuluu "natural" - onhan maaperän radioaktiivinen säteilykin luonnollista. Avaruuden kosmisesta säteilystä puhumattakaan.
Marketti on kuitenkin kiva ruokapaikka. Tarjolla oli perinteisiä aamiaistuotteita ja välimerellisiä herkkuja. Kitaristi säesti laulajaa ja tunnelma oli leppoisa. Pauna (453,592 g) ruokaa maksaa 8.99 dollaria ja lautaselle voi koota mieleisensä kombinaation. Mä olin falafeltuulella.
Ruokailun jälkeen kiertelimme lähimaisemissa, mm. yläkuvan Nash Square puistossa. Meillä on rautatieasemakin. Union Stationilta näytti lähtevän Amtrakin junat Charlotteen, New Yorkiin ja Miamiin. Olimme miehen kanssa ainoat käyskentelijät tiloissa. Henkilökuntaa oli kiitettävästi, mutta ei yhtä ainoaa matkalaista. Junamatkailu ei taida olla kovin suosittua. Silmiin osui kyltti, jossa asemaa tarjottiin vuokralle juhlatilaksi. Olisi aika kiva viettää häät tiloissa. Hääpari siitä vain sitten junan kyytiin ja häämatkalle. Yläkerrassa on Wine & Design -liike. Liikeidea on lyhykäisyydessään sellainen, että viinin siemailun lomassa maalataan taideteoksia. Tai toisin päin.
 |
| Asemalla tulijoita tervehtii tietoisku Raleigh'sta: 75 prosentilla muuttajista on korkeakoulututkinto, 300 mailia luontopolkuja, työntekijöitä halutaan, 8 collegea/yliopistoa, 2500 start up-yritystä, alin yritysvero 2.5%, 109 ihmistä muuttaa tänne päivittäin, 250 puistoa, kaikki ovat tervetulleita... |
Alin kuva on lauantailta. Juniori ui toisiksi viimeisiä kisojaan High Schoolin joukkueessa. Olen hänestä tavattoman ylpeä: 11 vuoden uintiura on tulevana lauantaina takana. Vaikka kloorista yliannostuksen saanutta kaveria ei laji enää kauheasti kiinnostanut halusi hän uida vielä koulun joukkueessa ja joukkueelle. Ilman häntä olisi poikien rintauinti ollut ulapalla. Jostain syystä meidän perheessä kaikki kolme lasta kunnostautuivat erityisesti rintauinnissa. Joukkueen nuoremmat jäsenet tekivät kunniakujan senioreille ja ruusu kädessä he kävelivät altaan keskelle ottamaan ablodit vastaan. So proud of you Little T!
❤:lla Johanna, Rivona borschkeittoa syöneenä