Jos oman Halloweenin valmistelut ovat puolitiessä tai peräti alkutekijöissään, niin nyt ainakin kuvien kautta pääsee juhlahumuun mukaan. Olen keräillyt parhaita paloja ja ideoita. Yksi talo on vielä käymättä. Viidakkorumpu kertoo sen olevan yliveto.
Mulle tuli ylhäällä olevista koristeluista mieleen, että noinko talon väki on tutustunut Hugo Simbergin tuotantoon. Ihan kuin yhdistyisivät teokset "Kuoleman puutarha" ja "Haavoittunut enkeli". Alhaalla on videon pätkä talosta, josta kirjoitin jo aikaisemmin. Koristeita on tullut tasaiseen tahtiin lisää. Videolla kuuluva humina tulee pienistä puhaltimista, jotka pitävät koristeet ilmaa täynnä. Lisäksi kuuluu liikenteen ääntä.
Moni on päätynyt yksinkertaisiin, yhden tai kahden koristeen ratkaisuihin. Nämä noidat, jotka ovat rysähtäneet luudallaan maan uumeniin ovat varsin hupaisia. Tai maasta mönkivät zombit.
Alakuvien talossa mua viehättää pienimuotoisuus. Ripustamalla noidan hattuja ja sijoittelemalla oransseja luurankoja on talo saatu näyttämään hauskasti ja ihan vain vähän pelottavalta. Oransseja luurankoja saa ostaa valmiina, mutta ei niiden maalaamiseenkaan kauaa menisi.
Mietin jonkin verrankin, että pitäisikö varata nameja pienille karkki-keppostelijoille, mutta ajattelin jättää tänä vuonna väliin. Olisi kamala olla tilanteessa, että on sairastunut ja vielä ei itse tiedä ja sitten altistaisi lapsia. Joten en riskeeraa. Toivottavasti vuoden päästä voi nameja taas jakaa.
Ja koska ei ole nameja karkki-keppostelijoille, niin koristeluja on kertynyt yhden kurpitsan verran. Kaiverran sen päivää paria aikaisemmin ja taidan laittaa takapihan rappusille. Monen monta vuotta laitoin pihalle (ja vanhassa kodissa katolle) ilmalla täytettävän koristeen, jossa luuranko ajoi ruumiskärryjä. Halloweeninä lisäsimme viritelmään savukoneen savuineen ja olimme seutukunnan suosituimpia kuvauskohteita. Ruumiskärryt ovat olleet telakalla muutaman vuoden. Ne voisi yrittää elvyttää taas vuoden kuluttua.
❤:lla Johanna, toisten Halloweentunnelmia nautiskellen