Kävin tänään äänestämässä. Seurasin netistä aamusta alkaen milloin jono olisi vähän lyhyempi läheisimmässä äänestyspaikassa ja klo 14 jälkeen odotusajaksi ilmoitettiin 30 minuuttia. Meni siinä sitten vähän pidempään, jonotuksineen päivineen lähemmäksi tunti. Alakuvassa on republikaanien neuvontapiste. Se oli näyttävämpi Amerikan lippuineen kuin demokraattien sini-valkoinen pöytä. Molemmat puolueet kävivät tarjoamassa ehdokaslistaa (kuva jäljempänä) ja kun kohteliaasti kieltäydin republikaanien listasta, niin vielä sitä sitkeästi tarjottiin. Ota nyt, vertaile vähän.
Tänä vuonna on ollut huomattavasti vähemmän ehdokaskylttejä ihmisten pihamailla kuin aikaisempina vuosina. Toisenlaisia viestejä on tullut tilalle. Edesmenneen korkeimman oikeuden tuomarin Ruth Bader Ginsburgin kuvalla kehotetaan äänestämään "Honor Ruth - Vote". Pihamailla on myös julisteita, joissa kerrotaan minkälainen Amerikka on mieluisa ja mitä asioita pidetään tärkeinä. Näistä voi päätellä, että talossa asustaa demokraatteja. Teiden varsilla on mainoksia kyllä riittävästi. Tänä vuonna puuttuvat myös lähes tyystin autoihin kiinnitetyt ehdokasmainokset. Olen nähnyt vain muutaman auton, joissa kannatetaan jompaa kumpaa presidenttiehdokasta. Ehdokkaita muuten on oikeasti neljä: Green party ja Libertarian Party ovat mukana omilla ehdokkaillaan. Heillä ei kuitenkaan ole mitään mohdollisuutta tulla valituiksi.
Ehdokkaani nimeä ei tarvitse kaukaa hakea: kyltti on omalla etupihalla. Ensimmäistä kertaa meidän pihamaalla nyt kerrotaan, että ketä tässä talossa äänestetään. Mielessä kyllä kävi, että olisi kamalaa jos asiasta ei olisi yksimielisyyttä. Yöksi olemme nostaneet mainoksen sisälle. Niillä on ikävä tapa ottaa jalat alleen yön pimeinä tunteina.
Mua tietysti vähän jännitti, että miten korona on otettu huomioon. Hyvin toimi. Turvavälit oli merkitty jonottajille (kuusi jalkaa) ja kaikilla oli kasvomaskit. Seisoimme ulkona odottamassa ja mikäs oli odotellessa, kun lämpöä oli yli 25 C astetta. Sisälle päästettiin vain sen verran ihmisiä kuin mahtui. Jonotuspaikat oli merkitty tarkoin. Ensinhän käydään hakemassa paperi, josta paljastuu äänestysoikeus henkilötietoineen. Henkilöllisyyttä ei tarvitse todistaa, riittää kun ilmoittaa nimensä ja osoitteensa. Tällä paperilla sitten saa äänestyslipun, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Tänä vuonna taisi olla n. 30 kohtaa, joista sai äänestää. Äänestysoikeus ei lankea automaattisesti, vaan jokaisen pitää rekisteröityä äänestäjäksi. Rekisteröintiaika on tarkoin rajattu. Kerta riittää, sitten saa äänestää niin kauan kuin alueella asuu.
Vapaaehtoiset jakoivat jokaiselle oman kynän, jonka sai pitää muistona. Äänestyskoppi pyyhittiin desinfiointiaineella aina yhden kävijän jälkeen. Mulle tuli kyllä ihan turvallinen olo. Äänestää voi myös paikan läheisyydessä omassa autossa istuen jos ei esimerkiksi sairauden vuoksi kykene tulemaan äänestyspaikalle.
Kielto vaalityöstä on paikallaan. Ehdokkaat käyvät vielä jonottajilta kyselemässä, että onhan kaikki ok ja tiedäthän ketä äänestät. Jos et tiedä, niin olen ehdokas X ja olisin onnellinen jos äänestäisit minua. Yläkuvassa on demokraattien lista siitä, miten kuhunkin valintaan pitää vastata jos haluaa demokraatteja äänestää. Tänä vuonna tärkein on tietysti presidentinvaali, mutta meiltä valitaan myös osavaltion toinen senaattori. Pari viikkoa sitten paljastui, että perhearvoilla kampanjoida demokraattien ehdokas oli lähetellyt tekstiviestejä kampanjatyöntekijälle. Ei teksti ollut ihan niin roisia kuin muuan herra Kankaanniemen Suomessa, mutta perhearvot ovat koetuksella. Republikaanien senaattoriehdokas on toisaalta sitä mieltä, että vakuutusyhtiöiden ei tarvitse vakuuttaa ihmisiä joilla on jokin sairasu jo olemassa. Ei ollut vaikea valinta. Mikä siinä muuten onkin, että nämä politiikan toimijat eivät osaa olla tekstailematta flirttiviestejä? Kolmas tärkeä valinta on kuvernööri. Meillä on nyt demokraatti kuvernöörinä ja hän on hoitanut mm. koronakriisin ihan mallikkaasti. Mun puolesta hän saa toimessa jatkaa.
Mulla meni varmaan lähemmäs 10 minuuttia, kun värjäilin pallukoita äänestyskuponkiini. Sen jälkeen lippu (tai siis se älyttömän suuri arkki, jossa oli molemmin puolin valittavaa) syötettiin kopiokoneen näköiseen laitteeseen, joka kai sitten laskeekin äänet. Joku edellä olija vitsaili, että tässä tämä mun panokseni tuohon teidän jättimäiseen paperisilppuriin. Äänestäjä saa vielä läksijäislahjaksi tarran, jossa kerrotaan, että äänestetty on.
Tajusin taas, että asumme republikaanien saarekkeessa. Meidän piirikunta on demokraattivoittoinen, mutta tämä asuinalue on poikkeus. Musta näytti suunnilleen siltä, että yhtä demokraattia kohden oli kolme tai neljä republikaania. Ai mistä tiedän? Siitä, mitä ehdokaslistaa äänestäjä piti käsissään jonottaessaan :) Moni tosin on postiäänestänyt ja niistä äänistä suuren osan arvellaan olevan domokraateille. Varsinaiseen vaalipäivään on 11 vuorokautta. Mulla on peukut pystyssä, että järki ja säällisyys voittaisivat, mutta ei näistä amerikkalaisista koskaan tiedä.
❤:lla Johanna, kansalaisvelvollisuuksien parissa