Tunnustan, mä tykkään kuninkaallisista. Kun Diana ja Charles avioituivat 31. heinäkuuta 1981 istua tapitin telkkarin ääressä. Todennäköisesti katselin myös Silvian ja Kaarle Kustaan häät kesäkuussa 1976. Ainakin joka joulu nautin Ruotsin kuningasperheen dokumentista, jossa käytiin läpi vuoden tapahtumia. Mun nuoruudessa julkkiksia oli huomattavasti vähemmän ja uutiset eivät levinneet salamavauhtia. Oli aikaa keskittyä. Kuviin ei löytynyt kuin pari hassua kirjaa, muut ovat pakattuina varastossa odottamassa mahdollista uutta kotia.
The Crown ja neljäs kausi, 10 jaksoa. Ne menivät parissa päivässä. Osan kyllä pikakelailin, oli vähän puuduttavaa. Mm. Charlesin ja Annen hahmot alkoivat jo ärsyttää. Charles käyskentelee etukenossa kädet selän takana ja näyttää pahantuuliselta kakaralta. Anne täräyttää tosiasioita ilmeenkään värähtämättä ja näyttää oikeastaan liian nuorelta. Helena Bonham Carter ei ole koskaan onnistunut vakuuttamaan mua, että siinä on elegantti ja raikuloiva prinsessa Margaret. Olivia Colmanin kuningatar Elizabeth hölmistyy yhdestä jos toisesta asiasta, ihan kuin olisi elämästä irrallaan. Lujasti hän sentään hallinnoi perhettään. Mutta mun varsinainen riemunaihe on Gillian Anderson rautarouva Margaret Thatcherinä! Maneerit ovat sitä luokkaa, että Thatcher välillä muistuttaa surullisen kuuluisaa Rudy Giuliania.
Ja sitten kaikkien odottama sydänten prinsessa Diana. Mietin siinä katsellessani, että on se kumma kun joku voi oikeasti olla niin kaunis ja viehättävä, että näyttelijäkään ei onnistu valovoimaa vangitsemaan. Jättituotannossa on kuitenkin kaikki mahdollinen tekniikka ja taito käytettävissä. Pojan kanssa juteltiin, että Diana oli niin ainutlaatuinen, että toista samanlaista julkkista ei taida olla eikä tulla.
Mun melkein (ihan vain melkein) käy sääliksi Charlesia ja Camillaa. He ovat puurtaneet vuosikausia töitä sen eteen, että ryvettynyt maine korjaantuisi. Kaikki toki tietävät, että The Crown on fiktiivinen sarja, mutta multa se ainakin tuppasi unohtua. Olin käärmeissäni useammankin kerran, kun viatonta ja rakastettavaa prinsessaa kohdellaan kuin haisevaa lattialuuttua. Ja sitä kaksinaismoralismin määrää! Yhdellä jos toisella on rakastajia/rakastajattaria, mutta Diana on sitten pahis, kun tekee samaa mitä muut.
Sarja on ehdottomasti kuitenkin katsomisen arvoinen. Viikonloppu hurahtaa viihteellisissä merkeissä. Ja kyllä vaan kuninkaallinen riitely on niin paljon elegantimpaa kuin rahvaan. Ääni tuskin nousee ja kohteliaasti ilmoitetaan, että nyt keskustelu on edennyt sille levelille, että enempää ei ole tarpeen jatkaa.
Kiitos teille kaikille arvontaan osallistuneille! Tässä taisi olla enemmän osallistujia kuin kertaakaan aikaisemmin. Mä luin muiden jouluajatuksia ja kyllähän siitä tuli mieli lämmin ja hellä. Täytyy pistää taas lottoa vetämään, että pääsisi Suomeen lumen keskelle joulun viettoon, yli 20 vuoden jälkeen perinteiseen joulupöytään ja tunnelmiin. Olisi ihana tutustuttaa lapset suomalaiseen jouluun.
Voittajakirjoittinäin: "Jouluun kuuluu hengähtäminen. On ihanaa kun kaikki on valmista ja saa vain olla. Meillä syödään perinteisesti kinkkua ja kuusen pitää olla oikea. Tosin usein se on vähän ohuen ja harvan puoleinen kun mökin metsältä sitä etsitään. Ja punainen väri, ilman sitä ei tuntuisi joululta."
Juhannusruusu, laitatko mulle nimesi ja osoitetietosi sähköpostiini Omamaamansikka1@yahoo.com Onnea!
Kiitos vielä kerran kaikille ja mukavaa viikkoa.
❤:lla Johanna
P.S.
Arpajaisvinkit
Kristiina K on tehnyt kauniita ryijyjä, jotka nyt arpoo lukijoilleen. Käykääpä katsomassa!
Kristiinan blogi on muutenkin sellainen, että aina oppii jotain uutta. Ja viihtyy.
Silmukka soikoon -blogin Sartsalla on leivonta-aiheinen arvonta ja palkintona
mm. jalkakylpy ja joka kodin hätävara. Merri siellä häärii apuna kanssa.