Hot chocolate ja "vitsikäs" joulupusero

Kaipauksella muistelen lapsuuden talviaamuja, kun isä herätti aamupalalle. Päivä alkoi kuumalla kaakaolla ja tuhdilla voileivällä. Kaakao tehtiin tietysti oikeasta kaakaojauheesta, kiehuvasta maidosta ja sokerista. Maku on ihan erilainen kuin valmiissa kaakaojauhesekoituksissa. Keittiössä oli jo mukavan lämmintä, tuli rätisi uunissa. 

Tänään olisi ollut kaakao tarpeen pitkin päivää. Satoi, tuuli, oli kylmä. Kylmyys oli juuri sitä, joka iskee luihin ja ytimiin eikä hellitä hyistä puristustaan. Työpäivä tuntui aika pitkältä, kun uloskaan ei juuri ollut asiaa. Nämä lapset ovat todella suloisia, läheisiä ja vanhempansa sydämellisiä. Silti oli vähän raskasta. Kun tietää, että vanhemmat ovat korvakuulolla ja pitää pitää eläväiset lapset hiljaisina kahdeksisen tuntia, niin joskus voimat ja mielikuvitus käyvät vähiin. Ulkoillessa on se hyvä puoli, että lapset voivat hyppiä, juosta, kiljua. Sitten jaksaa taas olla sisällä rauhallisemmin ja keskittyä tekemisiin. Mä vältän viimeiseen saakka ruutuaikaa ja yritän saada päivän kulumaan niin, että vanhemmat voivat istuttaa lapset telkkarin ääreen jos tarvetta ilmenee. Tänään kuunneltiin joululauluja parisenkymmentä minuuttia, jotta sain rauhassa vähän putsailla päivän aikana syntyneitä sotkuja. 

Osavaltiossamme alkoi viikko sitten perjantaina curfew, ulkonaliikkumiskielto. Iltakymmenen ja aamuviiden välillä ei saa matkata kuin ruokakauppaan, töihin tai kotiin, välttämättömiin menoihin. Uusia tapauksia tulee päivittäin viitisentuhatta ja tahti on kiihtymässä. Ensimmäiset rokotukset annettiin maanantaina joissakin sairaaloissa osalle henkilökuntaa.