Posti takkuaa. Ja kun kaupoille ei viitse lähteä kiertelemään, niin on postin armoilla. Mulla oli muutama hikinen hetki yhden hoitolapsen joululahjan kanssa.
Perheessä luetaan paljon ja halusin antaa kirjan. Olen selaillut opusta, jossa listataan sata kirjaa, jotka lapsen olisi hyvä lukea ennen kuin on aikaihmisen iässä. Kirjassa mainittiin Peppi Pitkätossu ja ajattelin, että siinäpä mukava lahja. Peppi ei ole ihan niin tunnettu täällä kuin Pohjoismaissa. Kirja saapui hyvissä ajoin ja ajattelin vielä vilkaista ja verestää muistoja.
Toiseen sivuun sitten tyssäsi tämän lahjan antaminen. Peppi kertaa isänsä taustoja eikä isä ole enempää tai vähempää kuin kannibaalien kuningas ja tytärkin on siten kannibaaliprinsessa. Kuulin jo kysymykset sieluni korvin. Ms Johanna, mikä on kannibaali? Nooo, sellainen joka syö lihaa. Minkälaista lihaa? Ööööö, no lajitoveriensa. Mikä on lajitoveri Ms Johanna? Uusi kirja tilaukseen. Sitä sitten varroin kuin eilisiltaista Saturnuksen ja Jupiterin kohtaamista. Tulihan se aikanaan ja oli oikein soma pikkukirja tähdestä ja kuinka se tuikkii lasipurkissa. Ei kannibaaleja.
Kirja jää nyt omaan kokoelmaani ja toivottavasti on joskus vielä pikkuisia, joille lukea valikoituja kohtia. Oma jälkikasvu tosin oli sitä mieltä, että turha kovin hartaasti ainakaan heidän toimestaan odotella lukuseuraa.
Jotain ihanaa löytyi Piipen blogista Kylätiellä. Kysyin luvan ja lainasin kuvan Jyväskylän Sokoksen jouluikkunasta. Piipe on kuvannut Jyväskylän jouluvaloja. Mulle tuli juhlava ja jouluinen olo. Sokos oli joskus työpaikkani. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa Sokoksen jouluikkunat sijoittuivat palkintosijoille kansainvälisissä kilpailuissa. Somistustiimi oli silloin vielä hyvänkokoinen ja muistan ainakin Lumikuningatar-aiheen. Ikkunat olivat ihan huikeita! Piipen kuvista päätelleen yritystä on edelleen.
❤:lla Johanna