Viikolla tuli taas muistutus siitä mikä elämässä on kaikkein tärkeintä. Aamu alkoi klo 6 kuten jokaikinen arkiaamu. Pudotin kaksoset lukion pihalle klo 6:45, sanoin love you ja sain vastauksen you too. Hetken katselin loittonevia selkiä. Hartiat ja selkä ovat vuosien aikana levinneet molemmilla. Reppu ei näytä enää jättipahkalta puun kyljessä vaan kaikesta tavaramäärästä huolimatta se kulkee kevyesti mukana.
Klo 9:20 tuli tekstari: "Dude so we are waiting in our class and apparently we're lock down". Hetkeä myöhemmin tuli viesti: "We are in code yellow". Ihmettelevälle äidille lähetettiin selitys: "Code yellow means that it's just a small threat, red is immediate".
Tekstailin molempien lasten kanssa. Teorioita liikkui huumeratsiasta koulun uhkauksiin. Sitten sydän valahti nilkkoihin: "Now in code red". Viestin mukana tuli kuva twittertilistä, jossa sanottiin selvällä englannin kielellä: "I'm shooting up *koulun nimi* bitch bye" ja "Your a bitch nigga". Ei epäilystäkään mille koululle viesti oli tarkoitettu.
Hetkeä myöhemmin lapsi tekstittää, että myös yläkoulu on code red. Etsin tietoa netistä, avaan television. Ei vielä mitään uutisissa. Ei ole todellista, kaikki kolme lasta lock down, välitön uhka. Yritän pitää pään kylmänä ja tekstailla rauhallisesti. Ehdotan kaksosille, että voivat tehdä läksyjä. Äiti, ei me voida. Me istutaan pimeässä luokassa yhdessä nurkassa ihan hiljaa.
Alkoi pikkuhiljaa hahmottua, mitä code red tarkoittaa. Ovet on lukittu. Muu kuin virkavalta ei pääse kulkemaan koulun sisälle, sisältä tai sisällä. Lapset ja opettajat kyhjöttävät pimennetyissä luokissa ovesta kauimmaisessa nurkassa. Piti jo purra huulta.
Sitten tuli tv-uutiset, breaking news. Toimittaja kännykän päässä, ei vielä kuvaa. Kuva tulee vasta kymmenen minuutin kuluttua. Silloin näytetään vain koulun sisäänmenotietä ja kuinka se on suljettu poliisiautoilla. Varmaa tietoa ei ole. Kuulen uutishelikopterit. Eihän meiltä ole koululle matkaa linnuntietä kuin kilometri pari. Pörräävät yllä kuin haaskalinnut. Felix haluaa käydä haukkumassa outoja tunkeilijoita ja villiintyy vallan.
Epävarmuutta kestää vielä jonkin aikaa. Sitten tulee lapselta viesti, että poliisi kävi varmistamassa oven olevan lukossa. Huokaisen helpotuksesta. Poliisi on kampuksella ja tilanne on hallinnassa. Sitten vain odotellaan.
Kaiken kaikkiaan lapset istuivat nurkassa puolisentoista tuntia. Code yellow kesti toisen puolitoista tuntia. Keltaisen koodin aikana saa istua pulpetissa, mutta hiljaa pitää olla, ovet lukittuina.
Ylä- ja alakoulu oli lukittu myös varmuuden vuoksi. Hyvä niin.
Illalla menin koululle tapaamaan lasten opettajia, olihan open house. Sain kiittää niitä kahta opettajaa, jotka lasteni kanssa viettivät piinallisia hetkiä. Sanoin myös rehtorille kiitos. Kaiken kaikkiaan tilanne hoidettiin hyvin. Kotiin tiedotettiin heti kun oli mahdollista ja lock down sujui ammattimaisesti.
Oli niitäkin vanhempia, jotka hakivat lapsensa koulusta heti pois kun ovet avautuivat. Minäkin tarjosin lapsille tilaisuutta tulla kotiin. Eivät halunneet. Vasta päivien kuluessa lapset kertoivat yksityiskohtia. Yksi oppilas oli juossut koulusta ulos kuultuaan code red ja juossut kotiin saakka. Muutama oppilas oksensi. Harjoituksista poiketen luokkahuoneissa oli ollut hiiren hiljaista. Ketään ei naurattanut. Pari liikunnan maikkaa oli hakenut käsiinsä pesäpallomailat. Ovi jota ei saatu lukittua oli muurattu umpeen työpöydillä ja tuoleilla.
Tärkein maailmassa mahtuu todellakin kahden käsivarren väliin, kuten Marilyn loihe lausumaan. Sinä iltana olin aivan erityisen kiitollinen perheestäni, siitä että olimme turvassa. Tiedän, että kaukana tästä meidän osavaltiostamme oli vanhemmat, jotka olivat toisenlaisessa tilanteessa. 14-vuotias lapsi oli päättänyt jekkuilla ja laittaa twittertililleen uhkausviestin. Myöhemmin kun tilanne kääntyi vakavaksi hän oli lisännyt twiitin, että ettehän te tätä nyt vakavissanne ota. Lapsi on ollut pidätettynä. Sen verran vakavasti viesti otettiin.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Mun on pitänyt jo aikaisemmin laittaa kuva tuosta takan reunuksessa olevasta kaiverruksesta. "Good friend, around these heart-stones speak no evil word of any creature..."Wikipediasta löytyy tämän mietelauseen alkuperä (klik, klik). Kun googlailin huomasin, että jokunen muukin takanreunus tätä tekstiä kantaa. Kaiverrus on edellisen omistajan peruja, mutta siihen on niin helppo yhtyä että halusimme kaiverruksen säilyttää. Mä en ole koskaan erityisesti tykännyt juoruilusta. En ole synnistä vapaa, mutta varta vasten selän takana puhumisesta tulee helposti ällö olo. Ajattelimme myös, että tämän reunuksen lähellä on turvapaikka. Sen vieressä ei voi sättiä, motkottaa, räyhätä.