Heissulivei kaikki!
Olen viimeksi päivittänyt blogiani kaiketikin puolitoistavuotta sitten. Suunnilleen. Monia kivoja asioita on tapahtanut. Ja joitakin vähemmän kivoja, mutta elämäähän se vain on. Meidän perheen suhteen kaikki on ennallaan: kolme lasta, yksi koira, yksi aviomies ja yksi vaimo. Lapset ovat nyt kaikki High Schoolissa ja mulla on välillä omasta mielestäni aika kovat paineet. Lääkärin mukaan oikein hyvät ja tasaiset, keski-ikäiselle naiselle erinomaiset.
Anu, Ritva, Leena, Piia ja Päivi kyselivät jossain välissä blogini perään. Kiitos teille! Mulle tuli sellainen olo, että olen jollain tapaa tärkeä, että joku oikeasti välittää mitä minulle kuuluu. Tiedättekös, sellaista fiilistä ei voi rahassa mitata. Kiitos. En ajatellut sen enempää blogin päivittämistä kuin lopettamistakaan - mulla vaan alkoi olla aika kiire ja ruuti märkänä. Ei syttyttänyt eikä lähtenyt. Silloin on parempi olla hiljaa. Sekä maailman karmivat tapahtumat että oman elämän tahkoaminen saivat bloggaamisen tuntumaan hölmöltä.
Felix on aikamoinen kahvinkeittäjä. Tassunjälki maitovaahdon pinnalla kruunaa koko komeuden. Darling Fi! Ja ukkokulta! Ymmärtävät mistä naruista nykiä, jotta aamulla taas virkoan.
Mutta niistä kivoista kuulumisista. Ajoin lapsia uintiharkkoihin syksystä 2015 kesänkorvalle 2016 aloittaen joka päivä klo 14 ja palaten kotiin vähän ennen klo 21. Työpäivähän se oli, vaikka monta tuntia meni siihen että piti keksiä itselleni ajanvietettä. Ennen ajon alkamista tein kotityöt, valmistin miehelle ja nuorimmaiselle ruuat, tein ruokaostokset, pyykkäsin, milloin mitäkin. Odotusaikaa oli iltaisin niin turkasesti käsissä, että oli pakko keksiä jotain järjellistä tekemistä. Ohjauduin läheiselle YMCA:lle. Ensin hikoilin kuntopyörien, askelkoneiden, soutulaitteiden ja muiden vempeleiden kanssa. Pikkuhiljaa aloin treenata lihaksia ja sitten päädyin joogatunnille. Halleluja! Ei musta koskaan tule päällä-, tai edes käsilläseisojaa, mutta kaiken muun otan avosylin vastaan. Käsiseisontaakin yritän, mutta tulokset ovat laihoja. Olen kokeillut hathaa, vinjasaa ja restorative joogaa. Yhden ohjaajan kanssa harrastetaan kosmista uintia, toisen kanssa leikitään laskuvarjoja. Mulla on sellainen olo, että olen jollain tavalla saapunut kotiin.
Toinen iso uutinen on, että olen jälleen työelämässä. Lapset eivät tarvitse kuljetusapua oikeastaan juurikaan, joten olen vapaa kuin taivaanlintu. Mitä kotitöiltä ennätän. Toisaalta mies on nyt kotona täysipäiväisesti ja koira on sitä mieltä että hän ei kahta isäntää tarvitse... Mä olen nanny. Toisinaan myös babysitteri. Olen löytänyt muutaman perheen, jotka tarvitsevat apua joko useamman tunnin viikossa tai aina silloin tällöin. Amerikkalainen perhe-elämä ja varsinkin pikkulapsielämä ovat avautuneet ihan uudella tavalla.
Surullisin uutinen on, että äitini nukkui pois vuosi sitten. Meidän suhde ei ollut ihan helppo, mutta yritän ajatella niin että jos voin välttää jotkut aika autoritäärisen, hyvin uskonnollisen äitini sudenkuopat niin hyvin menee. Äidin kädenliikkeet ovat selkäytimessä karjalanpiirakoita leipoessa. Rakkaus kirjoihin on hänen perujaan, luulisin. Joskus huomaan kauhukseni suuni avatessa, että äidin äänihän se sieltä kaikuu. Tai ainakin ajatukset. Toisaalta tiedän olevani monessa asiassa suvaitsevaisempi, rauhaa rakastavampi, oikeudenmukaisempi. Edesmenneelle isälle sanon näistä asioista kiitoksen. Molemmat olivat tavattoman ahkeria.
En lupaa mitään. Kirjoitan ja päivitän blogia niin kauan kuin hyvältä ja mielekkäältä tuntuu. Ja entiseen tyyliin kirjoitan sydämenkyllyydestä. Mulla on niin monta juttua jo mun uusista asiakkaista, nannybisneksestä. Joogasta, hyvästä olosto & mielestä, koulusta, terveydestä, ruuasta, sisustuksesta, ehkä vähän pukeutumista, elokuvia, kirjojakin. Politiikkaan en paljon kajoa, sillä sen kanssa menee tasapaino ja mielenrauha. Keskiviikkona 9. marraskuuta tuntui maa järkkyvän ja musta nielu aukeavan, oli mahdotonta uskoa että niin monta pölvästiä tästä maasta löytyy. Jooga auttoi tähänkin, olen hengittänyt sisään ja ulos, ajatellut hyviä ajatuksia. Pimeintä on ennen auringonnousua.
Jätä puumerkki jos kävit lukemassa. Kerro mistä haluaisit kuulla. Mun on ollut ikävä monia tuttuja lukijoita, bloggareita, kommentoijia.
Namaste!
Johanna
sähköpostini on: Omamaamansikka1@yahoo.com