Joulujuhla vai ei

Olen aviiseista lueskellut, että Suomessa tuli sanomista kun koulun kaikille yhteinen joulujuhla järjestettiin kirkossa. Samaan aikaan oli varjojuhlat, mutta yhtä juttua lukiessa kävi ilmi, että reksi ei ollut varma oliko juhlassa ohjelmaa ja millaista ohjelmaa oli. Vanhempiakaan ei oltu kutsuttu, kuten kirkkoon olisivat olleet ovet avoimina. 

Meillä ei julkinen koulu järjestä minkäänlaista juhlaa ennen juhlapyhiä. Joululomasta ei oikein voi puhua, sillä kaikki eivät vietä joulua. Siksi toivotellaankin "Happy Holidays" ja ihan vain hyville tutuille sanotaan "Merry Christmas". Mä aluksi kaipasin jonkinlaista juhlaa päättämään syyslukukauden. Tuntui tylsältä, kun ei ollut mitään. Lapset vain tulivat viimeisen koulupäivän jälkeen kotiin. Joskus musiikin opettaja järjesti musiikki-illan, jossa saattoi olla yksi joululaulukin muiden esitysten lomassa. Ei kovin harras, enemmän sellainen tonttuhenkinen. Toisaalta, ei meillä ole kevätjuhlaakaan. Lapset vain tulevat viimeisen koulupäivän jälkeen kotiin. 

Laulusta innostuneet oppilaat voivat esiintyä koulun kuoron mukana, mutta nuotilleen pitää laulaa. Teatteriryhmä järjestää näytöksiä. Tanssijat ja koulun orkesteri esiintyvät yleensä jalkapallopeleissä (huom. amerikkalainen jalkapallo). Esiintymään siis pääsee, vaikka juhlia ei olekaan. 

Tänä vuonna lapsilla oli vapaata 9. lokakuuta. Päivä oli sekä Yom Kippur että opettajien työpäivä. Juhlapyhiksi näyttää asettuvan sopivasti Hanukkah (23.12.), jouluaatto ja -päivä (24.-25.12.) sekä Kwanzaa (26.12.). Muutoin näyttäisi siltä, että ainoastaan pääsiäisen paikkeilla on taas lomaa, muuten uskonnolliset pyhät jäävät huomioimatta. Koulupiirissä on kuitenkin ohje, jonka mukaan oman uskontokuntansa juhlapäivän saa vapaaksi niin halutessaan. 

Mä olen kaikenlaista pakkosyöttöä vastaan, myös uskonnon suhteen. Silti on sellainen olo, että ei joulukirkosta tai Suvivirrestä ole jäänyt traumoja. Puhutaanhan sitä tontuista, joulupukista ja keijuistakin. On harmittanut, kun lapsilla ei ole ollut juhlaa johon koko koulu osallistuisi ja saatettaisiin lukukausi ja lukuvuosi yhdessä juhlien päätökseen. 

Joskus vanhemmat ovat järjestäneet jonkinlaista ohjelmaa lukukauden loppuun. Yksi vuosi me miehen kanssa tarjosimme juniorin luokalle kaakaot ja kuppikakut ennen Kiitospäivää. Toisen kerran näytin lasten luokille joulupukin matkaanlähdön ja lumisia maisemia Lapista DVD:ltä palanpainikkeena piparkakkuja ja kaakaota. Toki esitykseen piti kysyä lupa rehtorilta ja lohkesihan se, kun muistettiin mainita että tämä on yksi tapa viettää sydäntalven juhlaa.  Lapset tykkäsivät valtavasti lumimaisemista ja moni oli sitä mieltä, että Finland! täältä tullaan. Tuttavalleni kävi huonommin: hän parin muun äidin kanssa suunnitteli ohjelmaa ennen juhlapyhiä ja kutsui toki mukaan kaikki luokan uskontokuntien edustajat. Ideana oli, että jokainen kertoo omasta tavastaan juhlia. Vaan kuinkas sattuikaan, yksi äiti veti herneen nenään ja sanoi että ihan epistä! Ei tällaista saa julkisessa koulussa tehdä. Hänenkö pitäisi esitellä oman uskontonsa perinteitä ja niihin liittyviä esineitä. Ei tule kuuloonkaan eikä kukaan muukaan esittele mitään. Luettiin sitten taatusti uskontovapaita kirjoja ja askarreltiin lumiukkoja ja lumitähtiä. 

Jos saisin päättää, niin antaisin mahdollisuuden osallistua joulukirkkoon. Antaisin lasten laulaa joululauluja ja Suvivirren. Muiden uskontokuntien edustajat voisivat suunnitella omat juhlansa ja uskonnottomat omansa. Rehtori kiertäisi kaikissa ja vetovastuu olisi vuorovuosina eri opettajilla. Kyllä yhden päivän aikana ehtii aika monet juhlat järjestää jos niin vain haluaa. Oppilaatkin voisivat tietysti valita sen mukaan, mikä kulloinkin kiinnostaa. 

Meillähän on sikäli hassu tilanne, että vielä n. 65% aikuisista USA:ssa tunnustaa kristinuskoa. Raamattuvyöhykkeellä vieläkin useampi. Silti meillä ei enää puhuta joulusta kuin tuttujen kesken, muutoin aina holidays. Suomessakin tämä on kai seuraava askel. Keskitalven juhla pitänee nimetä uudelleen, samoin pääsiäinen mämmeineen ja noitineen. Loppiaisesta, juhannuksesta ja pyhäinpäivästä puhumattakaan. Ehkä moni uskonnollinen juhlapyhä voisi muuttua arkipäiväksi ja katsantokannasta riippuen sen voisi sitten pitää pyhänä tai arkena. 

Joulusta tekee mulle erityisen tärkeän lahjojen antaminen. Olen päässyt yli lapsuuden ja nuoruuden traumojen, kun aina onnistuin antamaan äidille vääränlaisen lahjan. Kerran luulin olevani fiksu, ja ostin yöpaidan, jonka äiti mainitsi nähneensä näyteikkunassa. Jouluaattona vähemmän iloinen lahjan saaja sitten paljasti, että kyseisen yöpaidan VÄRI oli se mikä kiinnosti. Sopisi kuulemma vaikka hääpukuun. Mutta ei yöpaitaan. Sinne meni 14-vuotiaan 50 markkaa ja ankeus epäonnistuneesta lahjavalinnasta seurasi vuosikaudet. Seuraavan vuoden perunasurvin ei ollut yhtään mieluisampi, tosin tarpeellinen kylläkin.  Nyt on vain vähän haikeita muistoja.  Että sellaistakin ne ihmiset tekevät. 

❤:lla Johanna, rauhallista joulua haikaillen