Päivänä muutamana pyrähdin töiden jälkeen kauppaan. Aamu oli viileä, mutta iltapäivällä jo lämmitti niin, että takin sai jättää autoon. Oli ollut pilvistä muutaman päivän ja jopa satanut. Vaan nyt aurinko paistoi ja sen näki myös ihmisten ilmeistä.
Aloin olla jo sitä mieltä, että olenpas tosi törppö kun näitä kanssa-amerikkalaisia mollaan blogissani, että eivät muka puheitaan pidä. Ovat kuitenkin iloisia ja hymyilevät kilpaa auringon kanssa. Mielessä kävi, että taitaa naama tänään roikkua tavallista vähemmän, kun näin näyttäisin saavan sanatonta hyväksyntää sieltä ja täältä, herroilta ja rouvilta ikään tai rotuun katsomatta. Ryhtikin siinä parani piirun jos ehkä toisenkin. Myhäilin partaani kuin Ismo Leikola, yhym, täältä tullaan.
Peiliin katsomalla sitten paljastui. Tosin vasta kotona. Kalsarit vilkkui. Aamulla laitoin jalkaan oikein kunnon mummokalsarit, sellaiset melkein kainaloihin asti yltävät. Eikä mitään syntisen mustia, vaan vaaleanpunaiset kukkakuviolliset, oikein somat. Selästä näkyivät sitten aika pitkälle, kun paita oli jäänyt kalsareiden alle eikä päälle.
![]()
Kukaan ei sanonut (kuten käytösoppaassa parisenkymmentä vuotta sitten opastettiin), että tarkistakaapa rouva asunne. On mulle joku tuntematon joskus sanonut, kun housujen vetskari on ollut auki. Itsekin yritän jotenkin hienotunteisesti kertoa, jos jollakulla on ripsarit levinneet tai muu hätätila. Vaikeaahan se on, mutta ajattelen että kuitenkin mukavampi jos joku sanoo.
Olen mä Suomessa ollessa viilettänyt sukkahousut housun lahkeesta perässä laahaten. Kerran unohdin laittaa hameen päälle, kun oli sukkahousut ja pitkä takki yllä. Sillä kertaa en ehtinyt kuin postilaatikolle, kylmä pakkasi pakaroille. Paras oli kuitenkin se kerta, kun takin selkätamppiin oli jäänyt ripustin roikkumaan. Saatoin lapset kouluun ja aika pieni tytär sitten kysyi, että kuuluuks äiti toi siihen takkiin. Silläkin kertaa näin paljon aurinkoisia ilmeitä.
On virinnyt ajatus, että voisin ilahduttaa kanssaihmisiä erilaisilla "kömmähdyksillä". Harvoin tuntee samanlaista hyväksyntää, suorastaan hyväntahtoisuuden huokua, kun silloin kun on ripustin takin tampissa tai kalsarit kainaloissa. Vessapaperi kengänpohjassa, ripsarit ympäri ämpäri naaman, vähän huolettomampi paidan napitus a la napa vilkkuu... Jos näillä saisi ihmiset hyvälle tuulelle niin kai se olisi vaivansa väärti.
❤:lla Johanna, Laura Ashleyn mummokalsareissa ilahduttaen