Ei, tämä ei ole Love Actually tai The Holiday. Ei edes lähelle. Paikoin Brooke Shields amerikkalaisena menestyskirjalijana ja Cary Elwes kiukuttelevana skotlantilaisena herttuana saavat miltei kiemurtelemaan vaivautuneena. Kemiankin kanssa on vähän niin ja näin. Paras näyttelijäsuoritus on eittämättä Barleyn tassuissa. Hän esittää näytelmän vähän juonikasta puhemiestä Hamish-koiraa. Well done, Barley!
Tarina on tuttu mm. Under the Tuscan Sun -elokuvasta. Nainen pakkaa Amerikassa tavaransa, kun avioliitto kolahtaa karille ja työelämäkään ei suju. Uudesta maasta hankitaan asumus ja välillä sujuu ja välillä ei. Tässä tapauksessa Skotlannista. Eikä mitään pikkutaloa, vaan kunnon linna. Ja tokihan köyhtynyt herttua tiluksineen on kipeästi rahan tarpeessa.
Erityiskiitoksen elokuva saa kahdesta pusukohtauksestaan. Niitä ei ole sen enempää! Ja kuin konsanaan vanhoissa suomalaissa elokuvissa kamera karkaa kuvaamaan jotain ihan muuta kuin pariskuntaa, kun lempi roihahtaa.
Brooke Shields vaihtaa asuja tiuhaan, taattua maalaisvaatetusta pienellä twistillä. Ja miten ne kaikki vaatteet mahtuvat yhteen matkalaukkuun? Kenpä tietäis sen. Kaulassa olevan medeljongin haluaisin.
Kaikki ovat kilttejä, kaikilla on hyvät tarkoitukset. Maisemat ja linnat ovat kauniita. Valkoiset ratsut lumisessa maisemassa kuusenhakumatkalla ovat täyttä Harlekin-kamaa. (Mä luin niitä 14-vuotiaana miljoona yhden kesän aikana. Luin myös kaikki siihen mennessä julkaistut Mauri Sariolat). Skottiruudutuksissa ei säästellä, kynttilät palavat, joulukoristeet ovat perinteisiä, tuli räiskyy takassa ja säkkipillit soi. Neulontakerho neuloo, sisustaa, leipoo. Luulen, että katson tämän uudelleen jouluna.
Leffa on nähtävissä Netflixillä. Hömppäsarjassa ja yllätyksettömyydessään se saa multa 10 pistettä ja papukaijamerkin. Oikein sopiva satu joulun aikaan.
❤:lla Johanna, vähän jo jouluhöpö