Yksi asia on kirkossa kuulutettu ja se on takuuvarma musta joulu. Ei se kuitenkaan ihmisiä estä haaveilemasta valkeasta joulusta ja koristamasta pihamaita hyisillä hahmoilla. Se on oikeastaan aika liikuttavaa. Eilen perjantaina oli 23 C astetta lämmintä ja moni valitsi shortsit asukseen.
Miten joulukuusikin onnistuu näyttämään jotenkin hompsuiselta, kun ei ole lunta. Tämä kuusi on yhden eskarin pihalla. Lapset toivat kukin yhden koristeen ja ripustivat oksille. Mä tykkään keräillä simpukankuoria, mutta en oikein keksi niille käyttöä. Koskaan ei ole tullut mieleen, että askartelisin joulupukin.
Kaikki ankanpoikaset ovat jälleen kotona. Hain tyttären eilen illalla lentokentältä. Felix-koira on innoissaan, kun on taas enemmän vartioitavia. Mun vähän karu onni on jatkunut edelleen. Joulukuu olisi kiva tehdä töitä, mutta loppui lyhyeen kuin kananlento. Tuli koronaepäily (onneksi ei niin, että mä olisin ollut tartuntaketjussa) ja karanteenia hoitolapsille ja mulle pari viikkoa ylimääräistä lomaa. Palkatonta tottakai. Vähän harmittaa, sillä joulukuu on tunnetusti kulurakenteiltaan raskaanpuoleinen. Toisaalta tärkeintä on, että kukaan ei sairastu ja toistaiseksi näyttää siltä, että on selvitty säikähdyksellä. Tälläkin tapauksella oli hopeareunus: pieni eskarilainen ei ollut eilen koulussa, kun tuli lock down ja lapset eivät päässeet kotiin. Alueella oli manhunt (eli joku heilui lähiympäristössä aseistautuneena) ja katsottiin turvallisimmaksi pitää lapset koulun sisällä koulupäivän päätyttyä. Muistin, että mulla oli tapana antaa lasten itse päättää menevätkö kouluun viimeisinä päivinä ennen lomien alkua tai ennen tai jälkeen prom. Ne ovat tunnetusti vähän hulluja päiviä. Olen myös ihan hirveän pahoillani, että nykylapsilla ei ole samanlaista oikeutta turvalliseen lapsuuteen kuin itselläni oli. Ei jatkuva pelko ja ahdistus voi olla jättämättä jälkiä. Lapsuudessani oli aina jouluisin lunta ja koulussa tarvitsi pelätä enimmäkseen omaa osaamattomuuttaan jos vastausvuoro sattui omalle kohdalle.
 |
| Jouluun kierrätetyt kurpitsat Halloweeniltä ja Kiitospäivältä ovat hauska idea. |
Kotiutuneilla ankanpoikasilla on aika hyvä meininki. Äidin on todettu käyneen taas pienemmäksi olemukseltaan. Ihmettelen, että kuinka kauan lapset kasvavat? Kieltämättä tuntuu, että kutistun. Naapureilla on upeita jouluvaloja, mikä tietysti ilahduttaa. Mun yksinäinen havuovikranssi ei kerta kaikkiaan täytä stantardeja. Tänä vuonna joulu taitaa asua enimmäkseen sydämessä. Ajattelin seuraavaksi sukkia neuloeassa katsoa elokuvan How The Grinch Stole The Christmas. Siinähän aito joulun vihaaja hiipii ihmisten koteihin ja vohkii joulukoristeet kuusesta alkaen. Lopuksi tietysti Grinch valaistuu ja ymmärtää juhlan perimmäisen tarkoituksen.
❤:lla Johanna